Herra Snellman, J. V., lausui seuraavaa: Valiokunnan ehdotus, että päätös muotoiltaisiin sillä tavoin, että komission ehdottamaa systeemiä noudatettaisiin mahdollisimman tarkoin rakennettaessa ja liikennöitäessä niitä ratoja, joiden rakentamisesta säädyt nyt ovat päättäneet, antaa kyllä jonkinlaisen takuun siitä, että säätyjen päätöstä myös noudatetaan mitä rakentamiseen tulee. Mutta kun [näin] sanotaan myös liikennöintinopeudesta, joka on erittäin tärkeä ja myös rakentamisjärjestelmän suhteen seurauksia aiheuttava ehto, että komission ehdotusta tulee noudattaa vain mahdollisimman tarkoin, antaa tämä kyllä paljon tilaa järjestelmän muuttamiselle. Olisi todella ollut toivottavaa, että olisi voitu säätää selvästi, että kiskojen paino saa olla korkeintaan 15 naulaa jalkaa kohti. Silloin olisi varmaa, miten rata rakennetaan. Mutta minulle on sanottu, että tuota painoa koskevan säännöksen antamiseen liittyy omat vaikeutensa, koska se riippuu myös kiskon muodosta, ja että minun tulee ojentautua asiantuntijoitten paremman tiedon mukaan. Mutta minulle on niinikään vakuutettu, että heti kun liikennöintinopeus on määrätty, ei rakentamisjärjestelmästä poikkeamiseen enää olisi mitään syytä, ja että tämä ehto olisi hyvin riittävä, jotta säädyt voisivat olla vakuuttuneita järjestelmän noudattamisesta. Kun nyt täällä ehdotetaan, että paitsi että ehdotettua systeemiä on noudatettava mahdollisimman tarkoin, myös että tämä kohta, nopeus, on otettava huomioon mahdollisimman tarkoin itse rakentamisessa, niin ettei ole niin tarkkaa, rakennetaanko rata suurempia nopeuksia varten kuin tuota ehdotettua kahta ja puolta peninkulmaa tunnissa, niin pelkään pahoin, ettei rataa rakenneta komission laskemaan hintaan. Insinööreillä on aina hyvinkin anteeksiannettava intressi tehdä radasta niin täydellinen kuin mahdollista, eikä tiedetä, millaiseksi voi muodostua käsitys mahdollisuudesta liikennöidä rataa ympäri vuoden, ja jos ei pidettäisikään aivan välttämättömänä käyttää raskaampia kiskoja ja raskaampaa kalustoa radan pitämiseksi auki talvisaikaan, niin saattaa olla moniakin näkökohtia, joiden perusteella insinööri saattaisi toivoa, että rata tehtäisiin komission ehdottaman kalliimman järjestelmän mukaan. Oman nöyrän käsitykseni mukaan olisi siksi toivottavaa, että kulkunopeutta koskeva säännös vähintäänkin säilytettäisiin sellaisena kuin komissio on ehdottanut.

– –

Herra Snellman, J. V.: Koska sen mukaan, mitä on annettu tiedoksi, rautatievaliokunta ei ole katsonut aiheelliseksi pitäytyä aikaisempaan esitykseensä, vaikka pappissääty ja talonpoikaissääty ovat siihen yksinkertaisella tavalla yhtyneet, niin minusta näyttää kuin valiokunta olisi ehkä muotoillut uuden esityksensä porvarissäädyn päätöksen mukaisesti, joka kuuluu, että komission ehdottamaa järjestelmää tulee noudattaa. Mutta valiokunta on katsonut tarpeelliseksi lisätä ”mahdollisimman tarkoin”, varmaankin ehkä aikoen näin saada aikaan, että komission ehdotusta noudatetaan paljon varmemmin. Kuitenkin juuri tämä valiokunnan lisäys saa aikaan epävarmuutta. Se näet antaa väistämättä heti radan rakentamista ja sen käyttöä johtaville aiheen käsitykseen, että muutoksia on kuitenkin mahdollista tehdä. Sillä mahdollisimman tarkoin merkitsee hyvinkin laajaa esityksestä poikkeamista; kun taas päätös on sitovampi, jos se muotoillaan porvarissäädyn ehdottamalla tavalla.

– –

Herra Snellman, J. V.: Nöyrän käsitykseni mukaan ei ole millään muotoa periaatteessa oikein, että rautateitä rakennetaan säästöillä. Olkoon niin, että kun säästöjä on syntynyt, niin niistä käytetään jokin osa rautateitten rakentamiseen. On onni jos sillä tavoin vältetään laina. Mutta enemmän periaatteen mukaista on, että rautateitä rakennetaan ottamalla lainoja, varsinkin jos ne voidaan ottaa maan sisällä, jotta kustannukset jakautuisivat pitemmälle ajalle, ja tulevaisuus, joka saa rautateistä suurimman hyödyn, näin osallistuisi myös kustannuksiin. – Valiokunta ehdottaa nyt, että sen ylijäämän lisäksi, joka nyt on kulkulaitosrahastossa, käytettäisiin myös kaikki se, mitä kulkulaitosrahastoon tulee seuraavan viiden vuoden aikana, aina koko rakennuskustannuksia myöten. Valtiopäivät eivät vielä ole loppuun asti laskeneet tulevia menoja eivätkä arvioineet, riittävätkö varat kaikkiin niihin menoihin, joista säädyt ovat päättäneet. On mielestäni väärin, että nyt sen lisäksi, mitä ritaristo ja aateli on jo päättänyt, ei pysytä tuossa jo päätetyssä summassa, joka jo sinänsä on varsin suuri, vaan päätetään käyttää viimeiseen penniin kaikki, mitä kulkulaitosrahastoon tulee. Se on väärin varsinkin siksi, että edeltävien päätösten seurauksena pannaan turhaan lisää veroja maan väestön maksettavaksi. Jos nyt valiokunnan ehdottaman kaltainen päätös hyväksytään, niin saattaa olla välttämätöntä käyttää vielä muitakin keinoja, jotta täytettäisiin kaikki ne tarpeet, joista valtiopäivät vielä päättävät. Omasta puolestani saanen siis nöyrimmin ehdottaa, että ritaristo ja aateli pitäytyisivät tässä kysymyksessä päätöksessään ja ainoastaan myöntäisivät määrätyn summan.