Kyseessä olevassa lausunnossa puhuja varoittaa mielestään väärään suuntaan vievistä yrityksistä opastaa maataloustyöläisiä maataloustöistä kotiteollisuuden pariin.

On vaikea ymmärtää, kenelle tämä varoitus on tarkoitettu. Eihän tässä maassa varmastikaan ole ketään, joka ei siunaisi sitä päivää, jona maataloustyöläinen saa elantonsa pelkästään maataloustöistä. Jos tämä päivä olisi jo käsillä, hätä, nälkä ja kurjuus olisivat täysin kadonneet tästä maasta.

Kukaan ei näin ollen voi toivoa mitään parempaa kuin sitä, että puhuja pystyisi toteuttamaan esittämänsä mielipiteet todellisuuden maailmassa. Kun kuitenkin suuri osa maataloustyöläisistä suuressa osassa maata elää suuren osan vuodesta vailla työtä ja elättää itsensä kerjuulla; kun nykytilanteessa maanomistajat ovat kaikkialla kieltäytyneet antamasta töitä ja elatusta jäljelle jääneillekään ja tällä tavalla lisänneet leivän puutteessa olevien määrää sadoilla tuhansilla, mikä seikka ei varmaankaan ole jäänyt puhujan tietopiirin ulkopuolelle, on perin odottamatonta havaita, että hän suhtautuu noin vihamielisesti kaikkiin yrityksiin tarjota nälkäisille työtä ja ravintoa. Sellaisen opetuksen antaminen, että maatyö on maamiehen oikeaa työtä, on täysin tarpeetonta miltä kannalta tahansa. Sen sijaan koko kansan kiitollisuuden olisi ansainnut ilmoitus, missä työtä etsiville on tätä työtä tarjolla.

Esitettyjen mielipiteiden johdosta voitaneen lisäksi huomauttaa, ettei maataloudella liene erityisen loistavaa tulevaisuutta edessään, ellei sen tuotteille löydy muita kuluttajia kuin maanviljelijät itse. Puhujan torjuva suhtautuminen kaikkeen teollisten elinkeinojen kehittymiseen ei tästä syystä voine olla kovinkaan terävään ajatteluun perustuvaa maatalouden etujen edistämisintoa. Jos joku sitä vastoin elättelee käsitystä, että koko maa muuttuu puutarhaksi, kun jokaisen neliöpeninkulman alueella on pieni kauppala, jossa asuu muutamia satoja uutteria tehdas- ja käsityöläisiä, arvoisan puhujan pitäisi havaita tällainen mielikuva varsin ymmärrettäväksi.