12. joulukuuta pidetyssä kokouksessa kerrottiin, että toimikunnan jakoehdotuksensa perustaksi ottamissa luvuissa on koetettu korjata kolmen pohjoisen läänin maaherrojen tietoja viljantarpeesta ja viljanvajauksesta.
Siksi viljantarve henkeä kohti arvioitiin kaikissa kolmessa läänissä samaksi, siis 1 2/3 tynnyriksi. Siitä vähennettiin sadon määrä siitä saatujen tietojen mukaisesti. Jäännöksen piti merkitä vajausta kussakin läänissä. Näin saatiin vajaukseksi Vaasan läänissä 276 000, Oulun läänissä 166 000 ja Kuopion läänissä 140 000 tynnyriä.
Aiemmin on todettu tämän laskelman poikkeavan läänien maaherrojen esittämistä. Kirjoittaja arvelee että niihin sisältyy vain yksi maaherrojen antamista tiedoista peräisin oleva luku, nimittäin sadon määrä. On helppo ymmärtää, että se on kaikkein epävarmin tieto. Sadon määräksi arvioidaan Vaasan läänissä 184 000, Oulun läänissä 111 000 ja Kuopion läänissä 200 000 tynnyriä.
Tämän mukaan sekä Vaasan että Oulun läänissä on saatu satoa 2/3 tynnyriä kutakin maaseudulla asuvaa asukasta kohti. Siksi ilmoitettu vajaus on täsmälleen tynnyri henkeä kohti. Jo tämä vaikuttaa vähintään kummalliselta.
Kirjoittaja ei tiedä, ovatko sadon määrää kuvaavat luvut todella maaherrojen antamista tiedoista peräisin. Ne lienee saatu senaatista – siis joltain sen virkamieheltä. On siis syytä uskoa, että niitä ei ole korjailtu, vaikka siltä voisi näyttää ottaen huomioon äsken mainitun ihmeellisen yhdenmukaisuuden Vaasan ja Oulun läänin tietojen välillä. Mitä Oulun lääniin tulee, keskuskomitea arvioi viljavarat 119 000 tynnyriksi (ei 111 000), vaikka tähän määrään näyttää lasketun mukaan pitäjänmakasiineissa olevat 2 788 tynnyriä. Tämä poikkeama on kuitenkin pikkuasia. Odottamattomampaa on, että Kuopion läänin sato näyttää 8 % Vaasan läänin satoa suuremmalta, vaikka väkiluku on 72 000 pienempi.
Pääasia toimikunnan ehdotuksensa pohjaksi ottamassa laskelmassa on kuitenkin Vaasan läänin suhteettoman suuri vajaus kahteen muuhun verrattuna.
Kirjoittaja on aiemmin puuttunut siihen, että kun Vaasan läänin vt. maaherra arvioi vajauksen eli puuttuvan leipäviljan ja kevätsiemenen yhteismäärän 1. heinäkuuta saakka vain 178 398 tynnyriksi, niin toimikunnan laskelmassa luku on 270 000 tynnyriä.
On kerrottu, että viimeksi mainitussa laskelmassa tarkoitetaan koko vuoden leipäruoan tarvetta ja että laskelma olisi tehty 15. syyskuuta 1863 saakka. Sellainen vuosi olisi selvästi kuukauden liian pitkä, sillä tavallisesti Pohjanmaalla kaikki vilja on korjattu ennen 24. elokuuta, ruis tietysti ensimmäisenä. Mutta myöskään tällä asialla ei ole merkitystä eri läänien suhteellisen vajauksen kannalta, koska vuosi on laskettu kaikille yhtä pitkäksi. Kokouksessa sanottiin myös, että jos maaherrojen 1. heinäkuuta saakka ilmoittamiin vajausmääriin lisätään kahden ja puolen kuukauden viljantarve, niin päästään samoihin vajausmääriin kuin toimikunnan laskelmassa. Niin asia ei kuitenkaan ole. Jos nimittäin maaherrojen 1. heinäkuuta saakka ilmoittamaan vajaukseen lisätään vielä 2 ½ kuukauden tarve henkeä kohti arvioidun 1 2/3 tynnyrin vuositarpeen mukaan laskettuna, eli 2/7 tynnyriä henkeä kohti, tullaan seuraavaan tulokseen:
Vaasa Oulu
Vajaus 1. heinäkuuta saakka 178 000 158 000
Sama 2 ½ kuukaudelta 96 000 58 000
Vajaus yhteensä 274 000 216 000 tr.
Näin päästään hyvin tarkoin samaan lukuun kuin toimikunnankin laskelmassa Vaasan läänin osalta mutta Oulun läänin kohdalla saadaan 50 000 tynnyriä enemmän kuin toimikunnan laskelmassa. Suhde ei siten ole 4:2 ½ vaan suunnilleen 23:18.
Tyydymme tässä vain huomauttamaan siitä, että vuosi on laskettu kuukautta liian pitkäksi ja vuotuinen kulutus on arvioitu hieman liian korkeaksi. Samoin maaherrojen antamiin vajauslukuihin sisältyvät jo kevätkylvöt. Tällaisten ennenkuulumattomien lukujen valossa maan viljantuonti kohoaisi vähintään 800 000 tynnyriin.
Asettakaamme todellisuus näitä kuvitteellisia lukuja vastaan. Se tulee selvästi osoittamaan, että on tehty virhe ja että maaherrojen tiedot viljanvajauksesta ovat luotettavampia kuin niihin tehdyt korjaukset.
Vaasan lääniin oli 1. joulukuuta tuotu
ruista ohraa ruisjauhoa
72 782 tr. 19 087 tr. 981 834 leiviskää
sekä lisäksi 29 tynnyriä kauraa. Jos ruistynnyrin arvioidaan vastaavan 13 leiviskää jauhoja, saadaan kokonaistuonniksi 164 347 tynnyriä viljaa.
Oulun keskuskomitean tietojen mukaan lääniin oli 8. marraskuuta mennessä tuotu 135 000 tynnyriä. Odotettavissa oli enää vain joitain pienehköjä eriä.
Kuopion lääniin oli maaherran raportin mukaan 28. marraskuuta tuotu
ruista ohraa kauraa ruisjauhoa
10 526 tr. 17 652 tr 400 tr 40 248 mattoa
24 225 mattoa.
Kun matto on 17 leiviskää, jauhot ja ruis tekevät 112 889, siis hyvin tarkoin 113 000 tynnyriä viljaa.
Ei voida kieltää, että tuontiluvut yhdessä kruunun- ja pitäjänmakasiineissa olevan viljamäärän kanssa antavat viljanpuutteesta kaikkein tarkimman kuvan. On nimitäin tiedossa, että kauppiailla ei ollut ruista edes siemenviljaksi. Kruunun- ja pitäjänmakasiineissa kadon sattuessa olleen viljan määrää kirjoittaja ei tiedä kertoa. Tiedossa kuitenkin on, että myös niissä ollut ruis meni siemenviljaksi.
Tässä ilmoitettuun tuontiin on tietenkin lisättävä se, mitä ensi vuonna avoveden aikaan tarvitsee tuoda lisää. Silloin viljanvajaus tiedetään tarkasti lähes tynnyrilleen.
Mutta jo nyt tuodun viljan määrien perusteella voi päätellä viljanvajauksen suhteen eri lääneissä. Se näyttää olevan 11:9:7 ½. On päivänselvää, että toimikunnan Vaasan läänin osalta arvioiman vajauksen, joka ylittäisi lääniin tapahtuneen tuonnin 112 000 tynnyrillä, täytyy olla virheellinen. Se on virheellinen myös suhteessa johtokunnan muista lääneistä esittämiin lukuihin, sillä kun esitettyjen lukujen mukaan esim. Oulun lääniin tarvitsisi ensi kesänä tuoda lisää vain 31 000 tynnyriä eli vajaa neljäsosa jo tuodusta määrästä, Vaasan lääni tarvitsisi vielä 3/5 läänin jo saamasta määrästä. Tällaisiin oletuksiin johdattavat luvut ovat ilmeisen virheellisiä.
Ei ole kuitenkaan sanottu, että puutetta voidaan arvioida viljanvajauksen mukaan. Jos siitä silti halutaan tehdä johtopäätöksiä, se on jaettava väkiluvulla. Jos tällainen jako toteutetaan tuodun viljan osalta, saadaan henkeä kohti
Vaasan lääni Oulun l. Kuopion l.
3/5 tynnyriä 9/11 7/13 tynnyriä
eli suhde on 43:58 ½:38 ½. Tai vielä toisilla sanoilla: 10 henkeä tarvitsee tuodusta viljasta
Vaasan lääni Oulun l. Kuopion l.
6 tynnyriä 8 2/11 5 5/13 tynnyriä.
Kirjoittaja uskoo siis tämän perusteella, että kun kokous hylkäsi ehdotetun jakosuhteen 4:3:2 ja hyväksyi suhteen 5:4:3, ei oikeudenmukaisuus siitä millään tavoin kärsinyt. Tulevaisuus näyttää, olisiko se sallinut kokouksen menevän vielä askelen pitemmällekin.
Ja hälventääksemme hieman kolmen läänin kokonaistuontia esittävän luvun, 412 000 tynnyriä, kauhistuttavaa suuruutta muistutamme, että kahdeksasosa tuosta määrästä eli 70 000 tynnyriä koostuu ohransiemenestä, josta suurin osa lienee kuljetettu kruunun makasiineihin keväällä myytäväksi tai – lainattavaksi.
J. V. S.
