Parahin Veljeni!

Otin hyvin murheellisena vastaan poikiani koskevan ilmoituksesi, koska minun on pakostakin pelättävä, että heidän käyttäytymisessään on ilmennyt jotakin sellaista, mikä on jäänyt minulta salaan.

Jos sanasi olisivat johtuneet vain kirjelappuseni aiheuttamasta pahastumisesta, pyydän Sinua uskomaan, ettei tarkoitukseni ollut loukata. Kiireessä kirjoittamani rivit johtuivat siitä, että olin huolestunut ajatellessani pojan kaikista ponnistuksistani huolimatta tehneen jotakin, mistä oli huomauttamista, ja tietäessäni, että hänellä on enemmän läksyjä kuin hän pystyy vahinkoa kärsimättä lukemaan.

Käyn keskipäivän aikaan luennon jälkeen luonasi saadakseni tarkempia tietoja.

Kunnioittavasti

Joh. Vilh. Snellman