[Kanslianeuvos Snellman] yhtyi prof. Laguksen kantaan lisäten, ”ettei hänen mielestään mitenkään voida pitää tuen monopolisointina, jos se jaetaan yhdelle kirjallisesti ansioituneelle miehelle ennen niitä, jotka ovat vain suorittaneet määrätyt tutkinnot, vaikka kunniakkaastikin. Tri Wasastjerna on kunnostautunut tutkintoarvosanoillaan, enkä lainkaan epäile, etteivätkö hänen ahkerien opintojensa lääketieteellisen tiedekunnan jäsenissä herättämät toiveet ole perusteltuja. Mutta tri Ahlqvist ei julkaisemillaan teoksilla ole vain hankkinut arvostettua nimeä tiedemiehenä, vaan hänellä on merkittävä paikka myös maamme kirjoittajien joukossa. Ja kun tässä tapauksessa arvioidaan eri hakijoiden ulkomaisille opinnoilleen asettamien tavoitteiden tärkeyttä, ei voida ottaa huomioon sitä, mitä tieteenalaa he edustavat, sillä kaikkien tieteiden edistäminen on yhtä tärkeää. Minun mielestäni konsistorin on arvioitava, mikä yliopiston kannalta on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Koska on tiedossa, että suomen kielen ja kirjallisuuden professuuri tulee vuoden kuluttua avoimeksi, ja tri Ahlqvist on ilman muuta eräs hakija, niin pidän yliopiston kannalta tässä tilanteessa tärkeimpänä, että tri Ahlqvistille suodaan mahdollisuus täydentää ulkomailla pätevöitymistään yliopiston vakinaiseksi opettajaksi. Tri Ahlqvist kuvaa yhtä kauniisti kuin todenmukaisesti kaiken vapaamman henkisen kehityksen kannalta ahdistavaa, monivuotista oleskeluaan Venäjän erämaissa, ja myös tältä kannalta on yhtä kohtuullista kuin toivottavaakin, että tuki myönnetään tri Ahlqvistille, mitä minä äänelläni kannatan.”