Helsinki 2.3.1844

Kelpo Veljeni, 

oletko muistanut kirjoittaa Haeggströmille Fritzen 4 bankoruplan ja muutaman killingin laskusta. Olen taas saanut häneltä karhukirjeen. Jos vain voit, päästä minut Herran tähden siitä itsepintaisesta hittolaisesta.

En olisi kuitenkaan kirjoittanut Sinulle vain tämän syyn takia. Ryhdyn tähän jo kauan lähestymässä olleen ja nyt lopultakin toteutuneen akateemisten uutisten ryöpyn takia. Törnroth on saanut arkkiatrin arvonimen, Laurellia, Geitliniä ja Grotia on onnellistettu Vladimirin 4. luokan kunniamerkillä. Tämän jo tietänetkin. Kansleri on tehnyt ratkaisun Nordströmin ja Ursinin kiistassa ja päätynyt siihen, että rehtorilla on oikeus kieltäytyä esittelemästä asiaa käsiteltäväksi, mutta professorin esitys on kuitenkin merkittävä pöytäkirjaan ja lähetettävä rehtorin vastustavan lausunnon kanssa heti kanslerille. Nordströmin kanta on siis voittanut. Nyt pääasiaan. Schauman ei aio sittenkään pitää voimassa hakemustaan professorin virkaan, jonka Aminoff siis ehkä sieppaa, varsinkin kun hän sai lisäpätevöitymisaikaa lokakuuhun saakka. Apulaisen palkkio ei kuitenkaan sinänsä riittäisi Sinulle; edellä sanotun yhteydessä Kansleri on kuitenkin saanut käytettäväkseen 3 000 ruplan vuotuisen määrärahan tieteellisiin tarkoituksiin käytettäväksi. Sitä tietä Sinulle avautuu mahdollisuus saada lisärahaa, niin että pääset professorin palkkatasolle. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon muuan tärkeä seikka. Saat suoda minulle anteeksi, että kiinnitän huomiotasi tähän asiaan. Ystäväsi ovat tosin sanoneet minulle, että otan näin tehdessäni niskoilleni tehtävän, josta en kiitosta saa, koska Sinä et kuitenkaan ota sellaista neuvoa varteen; tiedän kuitenkin joka tapauksessa, ettet arvioi minun hyvää tarkoitustani muuten kuin hyvänsuovasti ja sallit minulle uskollisena ystävänäsi vapauden antaa Sinulle neuvon asiassa, jossa et ole neuvoa pyytänyt. Sen mukaan, mitä olen itse kuullut – tietysti vain yliopiston väeltä – ja saanut kuulla ystäviltäsi Lilleltä, Borgilta, Fr. Tengströmiltä, Saiman henkeä ja äänensävyä vastustava mielipide on niin voimakkaasti Sinua vastaan, ettei sen minkäänlaista puolustelua suostuta lainkaan kuuntelemaan. Mielistellen oikealle ja vasemmalle – lännestä itään – suomalaiset ovat vähitellen alkaneet uskoa omaan erinomaisuuteensa ja pitävät siis karvaana epäoikeudenmukaisuutena kaikkea, mitä Sinä esität vallitsevia oloja vastaan. Ja vaikka heidän sisäinen äänensä sanoisi, että olet oikeassa, ei se asiaa paranna. Sinä kosketat heitä arkaan paikkaan, eikä meidän kansakuntamme siedä sitä yhtään paremmin kuin yksilö sietää sen, että joku rupeaa häntä omasta aloitteestaan ankarasti läksyttämään. Läksytyksen saanut kostaa selittämällä, että hyökkääjän kirjoitukset ovat huonoja, kehnompia kuin olisi mitenkään voinut odottaa eivätkä lainkaan vastaa sitä arvostettua asemaa, joka hyökkääjällä julkisuudessa on. Ei tosin tiedetä, millainen sanomalehden on meidän maassamme oltava miellyttääkseen lukijoita; paljastan Sinulle kuitenkin salaisuuden: sellainen kuin Helsingfors Tidningar. Millään, mikä menee pitemmälle, ei ole kantavuutta. Meillä vakaiden ja vakavien kunnon ihmisten (– oma­hyväisten tosikkojen) keskuudessa ei etenkään siedetä minkäänlaista sanomalehtien välistä polemiikkia. Tavat ovat täällä aivan toiset kuin Ruotsissa. Saimasta voisi tosin tulla Aftonblad, jota manailtiin, mutta kuitenkin luettiin. Siitä voisi tulla, jos se vain voisi, mutta tällä tiellä on vain se este, että voidaan lyödä vetoa kymmenen yhtä vastaan, että lehti lakkautetaan puolen vuoden kuluessa, jos jatkat samassa sävyssä kuin tähän saakka. Näethän, että latelen tosiasioita. Ehkä maassa on minun lisäkseni kaksi tai kolme muuta, jotka suostuvat suhtautumaan Saimaan kärsivällisesti; useampia ei todellakaan ole, ei ainakaan Helsingissä. Huomiota ansaitseva ajan merkki oli se, että Morgonbladet koppavasti torjui Saiman kiitokset; suunnilleen samaan tapaan Ruotsissa torjutaan Aftonbladetin kiitokset!!! Morgonbladetia pidetään nalkuttavana ja riidanhaluisena. Tästä syystä sen on torjuttava joutuminen vielä isomman pääpirun seuraan – aivan kuten Frejan on suhtauduttava Aftonbladetiin. – Naura nyt tälle tai itke tämän takia; en itsekään tiedä, mitä minun pitäisi tehdä; tämä ei ole minusta kuitenkaan mitenkään odottamatonta.

Mitä sitten voidaan tehdä? Joko jatkat niin pitkälle kuin pääset, mutta tällöin katkaiset suhteesi koko maahan, ja asiat ovat sananmukaisesti näin; ollaan nimittäin sitä mieltä, että olet itse omalla ”ärhentelylläsi” aiheuttanut joko lehtesi lakkauttamisen tai ainakin tilanteen, jossa hallitus ei tee mitään Sinun hyväksesi.

Mitä muuten näissä oloissa voitetaan Sinun ns. pessimistisellä suhtautumisellasi asioihin? Sinä käyt todellakin niin kiivaasti kunnon väen kimppuun, ettei se rupea noudattamaan Sinun kehotuksiasi. Neuvoni, käytännöllinen kuten yleensä, olisikin, että perääntyisit hiukan, tietysti täysin kunniallisella tavalla. Sehän käy aivan helposti. Tule sitten tänne professoriksi, joka saa osansa tukirahoista, ja tee täällä se vähä mikä on tehtävissä yhteiskunnan hyväksi ja loput tieteen hyväksi, jonka edistämisessä meitä ei mikään häiritse; ennen kaikkea älä kuitenkaan pahastu siitä, mitä olen tässä sydämestäni hyvää tarkoittaen kirjoittanut.

Saimaan kanavasuunnitelman tarkastus on saatu valmiiksi. Komitea matkustaa lähipäivinä Viipuriin, ja saan siis sinne kirjeen, jos kirjoitat pian. Sieltä käyn pikavierailulla Pietarissa kumartamassa saadakseni Isonkyrön kirkkoherran viran, jota anon ylimääräistä hankkiakseni. Jos sen saan, nauran koko maailmalle.

Nyt alkaa kuitenkin olla oikea aika puhua Saimaan kanavan puolesta. Tee se jakamalla tietoa annoksittain. Monet suuriääniset tahot vastustavat koko hanketta, joka kuitenkin minun käsitykseni mukaan on paras kohde, johon rahojamme voidaan käyttää; jopa parempi kuin uusi kaartinpataljoona!!!

Sano terveisiä Lindforsille äläkä unohda

altista ystävääsi

J. J. Nervanderia