Tukholmassa 4. ja 6.1.1843
Veli Snellman!
Vain sinun 7. joulukuuta kirjoittamasi kirje on siihen sisältyneen toivoa antaneen vihjeen vuoksi, että saisin sinulta seuraavassa postissa toisenkin kirjeen, antanut minulle aiheen lykätä postipäivästä toiseen muutamien rivien lähettämistä sinulle, jotta kertoisin tietoja ja ehkä myös ilmaisisin joillakin sanoilla sitä ystävyyttä, jota sisimmässäni sinua kohtaan tunnen. Noiden muutamien rivien ensimmäisestä läpilukemisesta ällistyin suuresti ilmauksestasi, kun kirjoitit ”puolittaisesta epätoivosta”. En käsittänyt heti, että lauseesi koski käsikirjoitusta, vaan pelkäsin epätoivoa, jonka olisivat aiheuttaneet tapahtumat kotona ja vastaanotto siellä. Vasta Haeggström ilahdutti minua tiedolla, ettei sinulla ollut mitään syytä tyytymättömyyteen jälleennäkemisestä maanmiestesi kanssa, ja etenkin rouva Haeggström ilahdutti minua uudenvuodenvierailullani tässä mielessä erityisen lohdullisilla tiedoilla, niin, hän jopa näytti minulle osan sinun edellisenä päivänä saapuneesta kirjeestäsi.
Tietämättä, kuinka matka merellä sujuisi ja tuulen ulvoessa korvissamme kävellessämme Norrbron yli, sanoimme tavallisesti: kyllä tämä piru vieköön käy laatuun vielä meille, jotka kävelemme kuivalla maalla, mutta ihmettelenpä, miten Snellman nyt jakselee. Haeggström kävi täällä muutamia kertoja tämän epätietoisuuden vaiheen aikana, ja esitimme toisillemme niin selkeitä ja perusteltuja arvailuja kuin osasimme, kunnes Haeggström lopulta toi tiedon ensin siitä, että hän on saanut kirjeen Sandhamnista, ja pian sen jälkeen sanoi tietävänsä, vaikkakaan ei sinulta saamansa kirjeen perusteella, että olit jo onnellisesti päässyt perille määränpäähän.
Mitä puuttuvaan käsikirjoitukseen tulee, asia on tosin huolestuttanut minua hieman, mutta ei todellakaan ole aiheuttanut vähimmässäkään määrin epäystävällistä mielialaa sinua kohtaan. Olihan selvää, että ne monenlaiset tilanteet, joihin sinun oli tietysti jälleen asettauduttava, aiheuttaisivat ajanhukkaa ja tempaisivat sinut joksikin aikaa irti muista asioista – sen toki käsitin. Nyt sinun ei kannata ruveta hätäilemään. On nimittäin itse asiassa yhdentekevää, valmistuuko kyseessä oleva romaani [Joskus käy toisinkin] nyt vai huhti- tai toukokuussa; niinpä sinun ei tarvitse tuntea tunnontuskia vielä parin viikon tai kuukauden viivästyksestä.
Hampurilaisesi muistin vasta myöhään; mutta kun satuin löytämään sen lompakostani, ryntäsin ulos kirjakaupasta ja Strindbergin puotiin, josta sain sinua varten 48 riksiä ja 24 killinkiä sekä ilmaisen numeroarvan, 11 456 numeroltaan, tammikuun 4. päivän arvontaan; jaha, sehän onkin juuri tänään, joten tulkoon tieto uudesta voitosta sangen pian, toivomme sinä ja minä. Mutta miten lähetän sinulle sinun 48 riikintaalariasi nyt alkajaisiksi? No, maksuosoituksena Waseniukselle, hänhän on myynyt niin runsaasti sinun kirjoituksiasi minulle. (Kirjoitan tätä kirjettä kotona ja selvitän myöhemmin, miten paljon sinun matkastasi olen lähettänyt hänelle. Kuten sanottu, en usko määrän nousevan 170 kappaleeseen. Panen kirjeen loppuun tiedon tästä mielenrauhani takia. Tähän päättyy tämä välihuomautus.) Liitän mukaan avoimen maksumääräyksen, joka todennäköisesti muutetaan rahaksi heti.
Freja on viime tapaamisemme jälkeen siirtynyt toisiin käsiin. Göranson on ryhtynyt päätoimittajaksi, ja hänen eilisen debyyttinsä perusteella hänestä voidaan toivoa jotakin. Lehti osoittautuu ”terveeksi”, niin kuin Aftonbladet tänään sanoo, tai ”aivan erinomaiseksi”, niin kuin sanovat eräät herrat, jotka kuuluvat tänään tilanneen ensimmäisen numeron. Tuohan kuulostaa joltakin! Göranson on kirjoittanut suurimman osan itse. Olen ottanut hänen pyynnöstään hoitaakseni lehden talousasiat. Voitto menee Göransonille. Olen pidättänyt itselleni vain provision niistä tilausmaksuista, jotka suoritetaan suoraan minulle. Lehti tuottanee melkoisen voiton Göransonille, kun hän saa painatuksen vasta aloittaneelta kirjanpainaja Åbergilta edulliseen hintaan eikä hänen tarvitse jakaa voittoaan muulla tavoin kuin maksamalla avustajille kunniallisemmat summat kuin aikaisemmin on pystytty maksamaan.
Herra Enebergiltä ei tietääkseni ole vielä tullut vastausta, joten suomalaisten asiat täällä ovat edelleen in statu quo [ennallaan].
6. tammikuuta.
Tarkistin eilen kirjakaupassa kirjanpitoni ja totesin, että Wasenius, jonka kerrotaan myyneen 170 kappaletta matkakirjaasi, ei ole edes saanut niitä kuin 100 kappaletta ja yhtä monta kappaletta kirjaa ”Kahdenlaista rakkautta”. Lähetysten yhteydessä pyysin kohteliaasti, että jos lisää tarvittaisiin, pyyntö esitettäisiin heti, jolloin tavaran toimittaminen kävisi kesällä helposti. Yhdeltäkään Suomen kirjakauppiaalta ei kuitenkaan ole tullut uutta tilausta. Siitä näet tiedon luotettavuuden. Samanlaista sattui viime vuonna, kun muuan matkalainen kävi Uddevallassa ja tiedusteli, kuinka monta kappaletta Sätherbergin teosta ”Blommorna vid vägen” sikäläinen kirjakauppa oli myynyt. Hän sai nimittäin vastauksen, että määrä oli hieman yli kaksikymmentä. Kun asia tarkistettiin tileistä, havaittiin, että Uddevallaan oli lähetetty 6 kappaletta, ja kun maksusuoritus sittemmin saapui, 4 kappaletta oli myymättä edelleen. Tuollaista typerää kerskumista herra kauppiaat harrastavat. Ja kun kysyjä ei voi havaita mitään syytä, jonka takia olisi aihetta epäillä pyydetyn tiedon luotettavuutta, hän pitää sitä varmana ja voi rakennella sen nojalla monia tuloksia ja laskelmia, jotka vievät tavattoman pahasti harhaan. Vaikkapa Wasenius nyt olisi myynyt vain 70 kappaletta 170:n asemesta, olen kuitenkin varsin tyytyväinen.
Tuoreita terveisiä ystävältämme Melliniltä, jonka tapasin tänään ensi kerran tänä vuonna!
Voi hyvin! Jos toiveeni toteutuvat, sinun onnesi ja autuutesi kestävät ikuisesti. Sisareni ja Kalle lähettävät sydämellisiä terveisiä.
Todellinen ystäväsi
K. R. Looström
PS Enpä saa unohtaa erään uutisen kertomista sinulle, joka itse ajattelet avioitumista niin tiiviisti, veljeni Klas nimittäin aloitti vuoden kihlautumalla erään mamselli Wallin, täkäläisen varakkaan rautakauppiaan tyttären kanssa. Mamselli täytti tämän kuun 3. päivänä 16 vuotta. – Vielä kerran hyvästi!
