Hyvä Veli

Sieluni todella iloitsee ajatuksesta, että minusta on nyttemmin tullut kaikissa mahdollisissa asioissa sellainen hyvän järjestyksen hirviö, että tämä jo ylittää kaiken, minkä Te vielä tässä suhteessa vanhan Aatamin kanssa kamppailevat pystytte kuvittelemaan. Loistavana osoituksena siitä, että mainitusta hyvän järjestyksen noudattamisesta on tullut suorastaan toinen luontoni, tarvitsee vain mainita, että minä, vaikka en kovin tarkoin tiedäkään, milloin laina oli langennut maksettavaksi, järjestin kuitenkin eräänlaisen täsmällisyyteen pyrkimisen inspiraation vallassa asiat niin, että tarpeelliset varat saapuivat 3. päivänä sinne, minne pitikin. Kelpo veljeni! Sinun siis tarvitsee tällä kertaa vain käyttää ”heikkoa kättäsi” siihen, että nostat Helsingin postitoimistosta 290 ruplaa, elleivät Ladaun kipeät sormet ole vielä kuolemattomammat kuin hänen muu ruumiinsa ja ole siepanneet tätä mittaamatonta aarretta, jotta hän saisi jotakin virkistystä Styxin hehkuvilla rannoilla. Tätä tuskin kuitenkaan tarvitsee pelätä, ja niinpä Sinulla on tilaisuus kantaa tätä kultaista taljaa kuin kilpeä Herakleen voimia vaativassa taistelussa hirvittävintä meidän pohjoisella taivaallamme kummittelevaa hirviötä – Isoa Karhua vastaan.

Kunnon viipurilainen Heinricius on parhaillaan luonani; ja sydän riemuitsee siitä, että yhdessä hänen kanssaan voi kelmeänä aamupäivänä valuttaa muutamia punssipisaroita kirvelevälle sydämelle ja niiden voimalla unohtaa, että yliperkeleemme Neidhardt saapuu tänään eikä minulla ole arvokasta kuorta, jossa voisin ilmaantua tarkastukseen.

Anteeksi kiire. Tervehdys ystävältäsi Fredericukselta.

Hamina [27.8.1833]