Kokkolassa 15.7. klo ½ 12 iltapäivällä
Rakas veljeni
Sain sangen tervetulleen, mutta surullisen kirjeesi suunnilleen ¾ tuntia sitten palatessani satamasta kotiin. [tt content="Sisarpuoli Sofia Albertina kuoli 7.7.1830"]Albertina-siskon varhaisesta, mutta onnellisesta poismenosta[/tt] sain tiedon jo 13. päivänä eli viime tiistaina toiselta taholta. Rakas veli, sanot, että[tt content="Snellman, Catharina Sofia (o. s. Ahla). 1796–1879. Snellmanin isän Christian Henrik S:n toinen puoliso vuodesta 1820."]äiti[/tt] suree järjettömästi. Siltä saattaa toki näyttää, mutta ota huomioon, että äidinrakkaus on voimakasta ja nainen heikko. Näemmehän varsin usein, että vahvatkin miehet, joilla on enemmän järkeä ja periaatteita, joutuvat ylivoimaisen tuskan valtaan; kaikki on täällä kuitenkin katoavaista, surukin menee ohi vähitellen, vaikka olisikin suuri, vaikka me kuvittelemme sen ollessa suurimmillaan, että se olisi pysyvää. Järki ottaa kuitenkin pian takaisin oikeutensa ja saamme vähitellen käsityksen ja kokemuksen sen rajoista. Rakas veli, olen vakuuttunut siitä, että olisin tervetullut kotiin, samoin kuin varmasti tiedän, että itse yhtä mielelläni toivoisin pitkän eromme jälkeen saavani sinulta rakkaan veljellisen syleilyn; kuitenkaan se ei ole mitenkään mahdollista nyt pariin kuukauteen; syitä on monia, Rechardt lähtee kuunarilla liikkeelle, kotiin odotetaan yhtä isoa laivaa ja yhtä prikiä, joista ensiksi mainittu on suolalastissa ja jotka kumpikin on purettava ja varustettava uudelle matkalle. Tuntuu siltä, rakas Janne, että sinä haluaisit taivutella minua tulemaan kotiin, se on aivan tarpeetonta. Anna-siskon sairauskin on surullinen uutinen. Ehkä hänkin kohta jakaa meidän Mariemme ja Albertinamme onnen ja lisää kaipaustamme yhä, mitä kuitenkin olisi parasta toivoa, sillä pitemmän elämän toivominen kenellekään ihmiselle (vaikka me yksinkertaisuudessamme aina niin teemme) ei ole minun (heikon) vakaumukseni mukaan oikein. Kerro hänelle terveisiä veljeltä, joka rakastaa sisaruksiaan, ja vaikka kysymyksessä olisi heistä viimeinen, niin tapahtukoon Jumalan tahto, miten kovalta se tuntuukin.
Kerro terveisiä hyvälle äitiparallemmekin, kirjoittaisin mielelläni, mutta en jaksa, ja luullakseni se vain antaisi ravintoa hänen surulleen, mitä kuitenkin pitää pyrkiä estämään. Kirjeen S. Donnerille vein heti lisäten, etten pääse matkustamaan. Rakas isämme kulki Juutinrauman läpi 18. kesäkuuta, viime maanantaina tuli kirje. Äidin kirje hänelle on lähtenyt Cadiziin. Pyydän isäntääni lähettämään ensi tilassa hänelle tiedon Albertinan kuolemasta. En tiedä, lähteekö tämä kirje ennen maanantaita. Päivisin ei ole aikaa kirjoittamiseen, ja siitä syystä on parasta kirjoittaa ennakolta. Hyvästi, hyvä Janne, ota vastaan lämpimät terveiset omalta hellältä veljeltäsi
Augustilta.
PS Annagretan sanat osuivat oikeaan. *** olen sanonut, että jos tästä talosta lähtisi joku minua ennen, haluan myös että jälkeeni jää joku.
