Ida Wennberg

Tammisaari 3.10.1871   Hyvä Lankoni!    Kiitos! lausun Sinulle sydämeni pohjasta, kirjeen johdosta; oletpa sinä minulle todella mieluinen, näen että minulla on langossani tosi ja vilpitön ystävä. Heti kun olin lähettänyt viime kirjeeni, kaduin kovasti, että olin valittanut isäni käytöstä minua kohtaan, anteeksi, sano että Lankoni antaa Idalle anteeksi ja unohtaa mitä kirjoitin; älä pahastu minuun. Jos Sinä Lanko hyvä ehtisit kirjoittaa minulle, niin mieleni kävisi ehkä keveämmäksi ja lempeämmäksi, sillä usein olen tuntenut sydämessäni versovan jalompia ajatuksia ja tunteita, kun olen kuunne...