Perander, Amalia

[joulukuussa 1853]   Oma Rakas Puolisoni!    Ajattelen menneitä kun istuin ullakolla Iisalmen pappilassa sellaisessa hiljaisuudessa, kukaan ei häirinnyt minua, oli niin rauhallista, mutta nyt minun on vaikea pitää ajatuksia koossa, sillä lapset ovat kaikki minun kimpussani, ja minun pitää vastata niiden kaikellaisiin kysymyksiin. Tänään minun täytyy mennä lasten kanssa puoteihin, sillä ne ovat ihan liian kärsimättömiä, sen jälkeen kun Sinä annoit niille rahoja. Älä uskokaan että minusta koskaan tuntuu, olevani onnellinen ilman näitä pikkuisia, ei jos niitä olisi kaksi kertaa enemmän olisin ...