Elmén, Lovisa Magdalena

Helsingissä 26.3.1845   Veli Hyvä.    Kiitoksia helmikuun 27. päivän kirjeestäsi. Iloisimpiin hetkiin elämässäni kuuluvat ne hetket, joina saan kirjeen Sinulta. Viimeksi tullut oli minulle yhtä tervetullut kuin monet edellisetkin, ja sanon niitä kaikkiaan moniksi sen takia, että tiedän, miten niukasti Sinulla on aikaa, mutta silti ennätät muistaa minua. – Kun vanhenee ja on lähinnä aikuiseksi varttuneen ja suureksi kasvaneen perheen ympäröimä ja kun tämän perheen on lennettävä maailmalle ja nähtävä maailmaa kotioloissaankin, samalla kun itse tuntee yhä vähemmän tarvetta siihen, rupeaa tiety...