Runo Emilie Flygarelle
18.8.1840
[18.8.1840]
Sun kynäs hankki mainetta ympäri maailmaa,
ja kirjoillasi ihastutit koko Pohjolaa.
Siis ylpein mielin sinulle me maljan kohotamme!
Älysi toki säkenöi ja luomuksesi, mutta
sun olemukses säteilee myös naisen suloutta.
Siis armain mielin sinulle me maljan kohotamme!
On sielus puhdas,...
Sillisalaattia ja hyvästit Snellmanille, runo
31.8.1840
[elokuun lopussa 1840]
Oi Snellman, jätät Ruotsin vaarat
ja hongikoiden uljaat oksanhaarat,
käyt Saksan maahan latteaan!
Hopeavirroissa kuin vastapäivään lohi ui,
myös sinun nokkas päättävästi suuntautui
Hollannin ojamaita tutkimaan.
Surkeina ystäväsi vetistämään jää
ja kaipuun nuoli sydämemme...
Litteraturblad nro 2, toukokuu 1847: Totuus
1.5.1847
Totuus kun taivainen eessämme loisti,
Harhat ja houreet se mielestä poisti.
Puolesta sen myös kuolla voi,
Uljaasti elää ja kuolla voi.
Voimamme, intomme annoimme sille,
Soturin valan me vannoimme sille
Sydämin täysin ja sieluinkin,
Väkevin sydämin, sieluinkin.
Totuuden tuskat lannistaa voisko,...
Niin kului vuodet nopeaan, runo Johanna Lovisa Snellmanin 20-vuotissyntymäpäivänä
1.1.1848
Niin kului vuodet nopeaan,
nuo kaksikymmentä.
– Ne unelmaasi oli vaan
tuoksuista, keväästä.
Sä saman verran vielä näät
Vuosia, elämää,
Ne on kuin aallot kuohupäät,
Kuin virtaa vierivää.
Talveksi vaihtuu syksykin,
ja viimat hyytävät
Kehystää hopeesuortuvin
Poskesi kelmeät.
En kulje enää...
