...jolloin senaattori Snellman lausui, – että samalla kun senaattori katsoi, että tilanomistajien suorittamat rahtimaksut tulee heille heti palauttaa, halusi senaattori kehottaa ylihallitusta maksamaan ennalta arvaamattomista menoista huolehtimiseen tarkoitetuista rautatiemäärärahoista opiskelija Lars Homénille hänen vaatimansa korvaus hänen tulipalossa menettämästään omaisuudesta, joka pääosin koostui Hämeenlinnasta Helsinkiin matkustettaessa sisään jätetyistä matkatavaroista, kuitenkin sillä ehdolla, että hän tekee tuomioistuimessa selon omaisuutensa arvosta.
Mitä sitten tulee hyvitykseen muille tavaranomistajille, joiden matkatavarat tulivat saman päivän junalla, mutta jotka eivät ehtineet saada niitä ulos, halusi senaattori sallia ylihallituksen, sitten kun omistajat ovat laillisesti vahvistaneet ja selvittäneet menetetyn omaisuutensa ja sen arvon, maksaa ennakolla rautatievaroista korvattavan määrän, jolloin he ovat velvolliset asettamaan vakuuden takaisinmaksusta siltä varalta, että laillisessa tuomioistuimessa tehdyssä tutkinnassa voidaan selvittää, ettei onnettomuus tapahtunut tuottamuksellisesti rautatiehenkilökunnan puolelta. Sitä vastoin senaattori katsoi, ettei korvauksia missään tapauksessa voida maksaa niille, jotka ovat laiminlyöneet tavaroittensa hakemisen tavaramakasiinista, jossa ne siitä syystä edelleen olivat palon sattuessa.
Muilta osin senaattori katsoi hyväksi määrätä seuraavaa:
a.) että Ylihallituksen tulee anoa Hämeenlinnan kuvernööriltä yleisen syyttäjän asettamista, joka sikäläisessä tuomioistuimessa toimeen pantavassa tutkinnassa tulen irtipääsyn syyn selvittämiseksi ajaa kruunun puolesta aiheellisiksi katsottavia vastuu- ja korvausvaatimuksia rautatien niitä virkamiehiä ja palvelusväkeä vastaan, joiden velvollisuus on ollut valvoa kyseisiä tavaroita ja huolehtia niistä sekä kuljetuksen aikana että niitä Hämeenlinnassa vastaanotettaessa ja varastoitaessa. Tässä suhteessa on tällöin tarkoin selvitettävä, olivatko tavaravaunut kuljetuksen aikana huolellisesti peitetyt, sekä olivatko asianosaiset asemapäälliköt ja konduktöörit läsnä junan saapuessa ja palaneita tavaravaunuja Hämeenlinnan tavaramakasiiniin vietäessä ja tarkastaneet sekä vaunut että makasiinin ennen kuin se suljettiin yöksi, sekä olivatko päällystö ja palveluskunta muilta osin asianmukaisesti noudattaneet kaikkea tarpeen vaatimaa valppautta ja varovaisuutta, sekä muut seikat jotka voivat antaa valaistusta asianomaisten toiminnasta virassaan;
b.) että ylihallituksen tulee ilmoittaa keisarilliselle senaatille, voitaisiinko tavaranomistajille vastaisuudessa järjestää mahdollisuus halutessaan välittömästi junan saavuttua määräpaikkakunnalleen, tai ainakin vielä samana päivänä, saada ulos rautateillä kuljetettu rahtitavaransa, riippumatta siitä, mihin aikaan vuorokaudesta juna saapuu;
c.) että kun kokemus on osoittanut, miten helposti tavarajunat syttyvät kulussa ollessaan, on ylihallituksen velvollisuus saattaa tiedoksi ja ehdottaa keisarilliselle senaatille toimenpiteitä ja varotoimia, joita ylihallitus pitää vastaisuudessa varsinkin kuivana vuodenaikana tarpeellisina veturista tulevien kipinöitten aiheuttaman tavaravaunujen ja radan varrella olevien rakennusten ja viljapeltojen syttymisvaaran vähentämiseksi.
d.) että ylihallituksen tulee myös laatia ja lähettää keisarillisen senaatin harkittavaksi ja hyväksyttäväksi ehdotus täydelliseksi rautatieliikenteen ohjesäännöksi, jolloin samalla tulee myös ehdottaa, voisiko kruunu olla ja millaisin ehdoin ja mihin hintaan vastuullinen rautateitse kuljetettavaksi jätettävästä tavarasta, sekä lopuksi,
e.) että ylihallitus aikanaan ilmoittaa keisarilliselle senaatille edellä mainitun tutkinnan tuloksesta ja myös lähettää siitä laaditut pöytäkirjat, samoin kuin toimenpiteistä, joihin ylihallitus sen johdosta mahdollisesti katsoo aiheelliseksi ryhtyä.
