Herra Snellman: Hallituksen tulee aina luottaa tieteen tunnustamiin valtiontalouden suuriin periaatteisiin. Nämä periaatteet eivät ole, niin kuin väitetään, pelkästään teorioita, vaan laajan kokemuksen, monien vuosien ja monien maiden kokemuksien pohjalta syntyneen järjestelmän mukaisia oppeja. Olisi toivottavaa ettei tällaista luottamusta puuttuisi myöskään edustajien kokouksesta, ja koska valiokunta ja, kuten olen kuullut, moni kunnioitettu puhuja tässä kunnianarvoisassa säädyssä, tunnustaa ja pitää totena periaatetta, että vientitullia ei pidä olla olemassa, niin siinä on myös pysyttävä, ja ajateltava, että sen olemassaolo on maalle vahingoksi. Mielestäni ei ole tarpeen vatvoa vientitullin kantamista maassamme; paljon laajempaa ja ratkaisevampaa kokemusta voidaan etsiä ympäröivästä Euroopasta. Teorioita tai oppeja, jotka puoltavat tulleja milloin minkin valtiontalouden haaran säännöstelemiseksi, ei maksa vaivaa yrittää kumota. Saatetaan vaatia, että voille on asetettava vientitulli, huonolle voille, jotta tuota voita ei pantaisi vientiin; sillä maalle on suuri tappio, että voita valmistetaan huonosti ja myydään huonosti. Olisi asetettava tulli voin viennille kuusitynnyreissä ja vaadittava, että sitä on vietävä pyökkitynnyreissä tai koivutynnyreissä, sillä maalle on vahingoksi, että voita viedään sellaisissa astioissa. Sellaisissa opeissa voidaan mennä hyvin pitkälle, mutta ne on kaikkialla hylätty ja ne ovat kaikkialla tuomittavia. On sanottu että sahausmaksun alentaminen tai poistaminen koituisi vain sahanomistajien hyväksi. On mainittu esimerkkinä, että myös myllyveron poistaminen hyödyttäisi vain myllynomistajia, ja että vasaraveron ja masuunimaksun poistaminen olisi koitunut vain rautatehtaiden omistajien hyödyksi. Kaikki tällainen on täysin pötyä, sillä niin kuin myllyveron poistaminen olisi hyödyksi koko maalle, jokaiselle, joka syö kotimaisesta viljasta tehtyä leipää, samoin koituu etu vasaraveron poistamisesta kaikkien rautaa käyttävien hyödyksi. Tämän veron poistaminen on eduksi jokaiselle kuluttajalle, ei vain ajatellen maassa valmistettavaa rautaa, vaan myös ulkomailta tuotavaa, sillä kun vero on poistettu, ei myöskään kotimaisille rautatehtaille enää voida vaatia mitään suojatullia, jota niillä oli oikeus vaatia niin kauan kuin niiden tuotantoa verotettiin. Myös erinäisiä rautatavaroita koskevaa tullia on alennettu; raudan hinta on itse asiassa laskenut, joskin se ehkä on viime vuosina ulkomaisten olosuhteiden takia taas noussut. Mitä vapaampi mielipide voi saada aikaan välittömän verotuksen ja tuontitullin suhteen, se voidaan päätellä nykyisten koneverstaittemme toiminnasta, joka on varsin merkittävää ja joka näyttää lupaavan maallemme tulevaisuutta, jota ei juuri ole osattu odottaa. Kaikki sellaiset käsitykset, että periaatteessa väärien verojen poistaminen hyödyttäisi vain jotakin henkilöä tai joitakin henkilöitä, ovat täydelleen vääriä. Mutta toinen asia on hyväksyä periaate ja toimia sen mukaan ja menetellä varovaisesti ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet. Niinpä lienee valtiolle vaikeaa hetkessä luopua 300 000–400 000 markan tuloista, jotka saadaan sahausmaksusta. Mikä ei voi tapahtua hetkessä, voi kuitenkin tapahtua vähitellen. Niinpä voitaisiin tätä veroa alentaa tiettyjen ajanjaksojen kuluttua, ja tämä saattaa tiedoksi, jotta teollisuudenharjoittajat tietäisivät ajoissa, mihin heidän on mukauduttava, koska kaikki äkilliset tulliverotuksen vaihtelut ovat maalle haitallisia. Sahausmaksua voitaisiin alentaa esim. aluksi kolmasosalla tai neljäsosalla, kolmen vuoden kuluttua jälleen toisella kolmasosalla jne., miten sopivaksi harkitaan. Onko pyöröhirsien viennin verottaminen tarpeen sinä aikana, jolloin sahausmaksu jatkuisi, sitä en uskalla arvioida, sillä tiedossani ei ole lukuja, jotka jotenkin voisivat olla perusteena varmalle käsitykselle. Tällä kohden voitaneen luottaa siihen, että hallitus, jolla on mahdollisuus hankkia varmaa tietoa, voi harkita, onko se välttämätöntä vai ei. Ja tässäkin, niin kuin muissa tapauksissa tähän mennessä, hallitus käyttänee edustuslaitoksen lainkaan painostamatta hyväkseen tulojen hankkimisen mahdollisuudet. Ylipäätänsä juuri tämä valtion tulojen osa, jonka vanha tapa pikemminkin kuin laki on antanut hallituksen käteen, tekee säätyjen perustuslainmukaisesta verotusoikeudesta jotakuinkin tyhjän kirjaimen.

– –

Herra Snellman: Olen velvollinen pyytämään anteeksi, että vaivaan tekemällä lisäyksen aiempaan lausuntooni. On nimittäin sanottu, että kruunu voisi korvata sahausmaksun menetyksen ottamalla kalliimman hinnan metsistään, koska kruunu on maan suurin metsänomistaja. Voi hyvin olla, että hinta todella voisi hieman nousta, mutta tämä on vailla merkitystä. Vientitullin poistamisen korvaa, ja pitääkin korvata, ja on kaikissa maissa korvannut, tuontitullin kasvu. Sillä heti kun jonkin maan vienti kasvaa ja viennin esteet poistetaan, kasvaa myös tuonti ja tuonnin mukana tuontitulli, joka on, ja jonka on katsottu olevan, sovelias verotuksen muoto, kun se asetetaan tietyille kulutustavaroille, ja siitä näin tulee valmistevero, jota voidaan vapaasti maksaa tai olla maksamatta sen mukaan kuin väestöllä on siihen varaa. Käytän myös tilaisuutta hyväkseni vastatakseni parilla sanalla erään hyvin kunnioitetun puhujan mielipiteeseen, jonka mukaan sahausmaksun periminen voisi hyvin jatkua, koska sahaus kannattaa niin hyvin ja myöskin sahatavaran vienti kannattaa. Miten hyvin ne kannattavat, sitä voidaan epäillä, ainakin vaikeampien suhdanteitten aikana ovat vientitulli ja sahausmaksu itse asiassa olleet hyvin raskas taakka puutavaran viennille. Tämä riippuu hyvin paljon suhdanteista. Hyvien suhdanteitten aikana veron merkitys voi olla vähäinen, vaikeitten suhdanteitten aikana se merkitsee paljon. Mutta sitä käsitystä, että niin kauan kuin jokin teollisuus kannattaa, tulee sille asettaa vero, en pidä oikeana, koska silloin pitäisi verottaa myös maanviljelystä yhä enemmän ja enemmän, niin kauan kuin maanviljelijä kylvää yhdenkin jyvän, mikä olisi osoitus siitä, että toiminta on kannattavaa.