”Tervetuloa!” Näin kuulin

Hänen toivottavan hymyhuulin.

Taivas! Olenko nyt pilkan alainen,

Vai onko kutsu viesti salainen?

Kuka toivois luokseen vierailijaa,

Jolla päällä maan ei ole sijaa?

Hymysuin voi häntä tervehtää,

Mutta se on silkkaa sanahelinää.

Silti sana mielessäni pysyy.

Toivoa se mulle toisko?

Epäluulo karvas, viekas kysyy:

Pelkkää houretta se oisko?

”Punastuiko poski? Katse hohti

Ehkä jonkinlaista lupausta?”

Päivänpaiste rusotukseen johti,

Katseet, sanat kulki muita kohti.

Ei hän enää katso minuun päin,

Minua ei kuunaan kutsu luokseen.

Epäilysten kalvamaksi jäin,

Pelkkää tuskaa tunnen hänen vuokseen.

Hampain terävin se rintaa syö.

Ehtymään se voimat saa mun,

Yhä raatelee, kun alkaa yö,

Valvoo koittaessa aamun.