Herra Snellman: Olen tosin hyvin haluton esittämään huomautuksia tätä mietintöä vastaan, mutta katson kuitenkin, että minun on kiinnitettävä huomiota siihen, että tupakkaan kohdistuvaa veroa kutsutaan tässä suostunnaksi, sillä uskoakseni se ei ole aivan oikein. Jos kysymys on siitä, että tämä vero asetetaan tavaran kuluttajille korotettuna tullina, niin voimassa olevien lakiemme mukaan se on asia, josta yksin Hänen Majesteettinsa saa päättää. Jos taas kysymys on maassa tapahtuvalle tupakan tuotannolle asetettavasta valmisteverosta, niin kysymys riippuu kylläkin säätyjen tuesta, haluavatko säädyt ottaa kantaakseen sellaisen veron, mutta se on silloin kulutusvero eikä suostunta. Suostunta on minun käsitykseni ja vakaumukseni mukaan vero, jota kaikki maan asukkaat tai suurin osa heistä sitoutuvat maksamaan. Mutta tavaraan kohdistuva valmistusvero, kulutusvero, on vero, jota yksikään ihminen ei sitoudu maksamaan. Jokainen voi vapaasti maksaa sitä tai olla maksamatta, kun kyseinen tavara ei ole mikään välttämättömyysartikkeli. Näin ollen suolan tai raudan valmistevero on vero, jota kaikkien maan asukkaitten on enemmän tai vähemmän pakko maksaa, mutta kun kyseessä on sellaisten tavaroitten kuin pelikorttien tai tupakan valmistevero, niin riippuu kustakin erikseen, haluaako hän maksaa sitä vai ei, ja sitä koskeva suostunta ei siis tapahdu säädyissä, vaan jälkeen päin, kun itse kukin siihen suostuu. On edellytettävä, että valtion tarpeet vähitellen kasvavat, ja jos säädyt nyt käyttävät jokaisen keinon, joka voidaan keksiä verojen lisäämiseksi, ja päättävät käyttää nämä verot määrättyihin tarkoituksiin, muihin kuin yleisiin valtion tarpeisiin, niin enemmin tai myöhemmin syntyy väistämättä pula, kun valtion tarpeisiin tarvitaan välttämättä lisää tuloja. Jo aikaisemmin on valmistevero asetettu esim. pelikorteille, ja säädyt ovat asettaneet sen lisäksi toisen valmisteveron ja päättäneet, että noilla varoilla ylläpidetään kansakoululaitosta, mikä toki on erittäin kiitettävä tarkoitus, mutta myös, että niillä rakennettaan joukko majakoita, joista useat ehkä ovat välttämättömyyden vaatimia, toiset varmastikaan eivät. Tämä jälkimmäinen toimenpide tekee tarpeelliseksi valtion menojen lisäämisen majakoitten kunnossa pitämiseksi ja henkilökunnan palkkaamiseksi jne., ja nämä menot eivät ole aivan vähäiset, koska juuri tuo pelikorttien valmistevero, joka aiemmin on langennut valtiolle näiden yleisten tarpeitten täyttämistä varten, on vähenemässä, kuten kokemus on osoittanut. Maassa on nimittäin ollut vain kaksi pelikortteja valmistavaa tehdasta. Toinen niistä, Helsingissä sijaitseva, on tietääkseni kokonaan joutunut perikatoon, ja toinen, Turussa sijaitseva, on varsin vähäinen, minkä seurauksena maa hankkii päivä päivältä yhä enenevässä määrin pelikorttinsa Venäjältä.

Mitä sitten erityisesti tulee tupakkaan kohdistuvaan sellaiseen veroon, niin siihen liittyy suuria vaikeuksia. Sääty voi olla vakuuttunut siitä, että yksi jos toinenkin silmä on jo aiemminkin voinut himoiten katsella tätä asiaa, mutta siihen liittyy suuria vaikeuksia, koska Hänen Majesteettinsa armollisen myöntymyksen mukaan tupakka on oikeastaan ainoa venäläinen tuote, joka maksaa tullia Suomeen tuotaessa, ja jos maahan tuotavan ulkomaisen tupakan tullia korotettaisiin, niin myös venäläisen tavaran tullia pitäisi korottaa. Mutta kysymys on, voidaanko niin tehdä, kuten myöskin on kysymys, olisiko liian suuri tulli toivottava maarajan yli tuotavan tavaran kohdalla, ottaen huomioon sen salakuljettamisen, josta tällä tavoin saataisiin aivan liian suurta voittoa ja jota jo nykyisissäkään oloissa ei voida estää. Sama vaikutus olisi myös tupakan valmisteverolla. Uskallan myös ilmaista toiveen, että jos paloviinavaroista saataisiin niin suuret määrärahat kuin valiokunta on esittänyt, ja siinä järjestyksessä kuin ritaristo ja aateli ovat ne hiljattain myöntäneet, niin ei todellakaan olisi vaikeaa jo aivan lähitulevaisuudessa aloittaa rautatietöitä sen kummassakin päässä, nimittäin yhtäältä Viipurin ja Pietarin rataosalla ja toisaalta Riihimäen ja Lahden rataosalla, joita osia voitaisiin myös kumpaakin erikseen liikennöidä jo aikaisemmin, ja rakentaa vähitellen lisää. Niin pian kuin on toivoa vuotuisista määrärahoista, ei vaikeuksia synny, jos Hänen Majesteettinsa hyväksyy sen, että muutamaksi vuodeksi saadaan rahoja ennakkoon, jotta työt voidaan heti aloittaa. Toivon, että siinä tapauksessa ei tämän kaltaista veroa tarvita. Kuitenkaan ei voi olla mahdotonta, että säädyt antavat suostumuksensa sellaisen veron mahdolliselle kantamiselle, ja minä voin olla siitä vain mitä suurimmassa määrin kiitollinen, en vain omasta puolestani, vaan myös muiden, jotka minun jälkeeni astuvat minun sijalleni. Mutta siinä tapauksessa rohkenen esittää, että kunnianarvoisa ritaristo ja aateli suvaitsisivat muuttaa sanan suostunta ja sanoa, että tarpeen ilmetessä voidaan kantaa sellainen vero.

– –

Herra Snellman: Olen pyytänyt puheenvuoroa toistaakseni sen, mitä minulla on jo ollut kunnia sanoa, mutta joka näyttää tulleen ymmärretyksi väärin, nimittäin että minä en suinkaan ole esittänyt huomautusta tupakkaan kohdistuvaa tullia tai valmisteveroa vastaan siitä mielessä, ettei valiokunnan mietintö olisi tällä kohden täydellisesti paikallaan ja ettei olisi mitä suurimmassa määrin toivottavaa, että ritaristo ja aateli hyväksyisivät sen sellaisenaan, sillä mikä tässä maailmassa on vaikeaa, ei sen tähden ole mahdotonta. Vaikka tupakkaa koskevan tullin korottaminen tai valmisteveron asettaminen sille kohtaisikin vaikeuksia, niin sen aikaansaaminen ei kuulu mahdottomiin asioihin. Säätyjen puolelta on hyväntahtoista ja anteliasta antaa mahdollisia tarpeita varten tämä keino hallituksen käyttöön, ja toivon siksi mitä suurimmassa määrin, että ritaristo ja aateli hyväksyisivät mietinnön. Mitä sitten tulee sanaan suostunta, niin katson, että kyseessä ei ole pelkästään periaatekysymys, ja että olisi hyvin helppoa torjua huomautukset, jotka koskevat esitettyjä vastakkaisia mielipiteitä, esim. että emme tuntisi muita veroja kuin vakinaiset verot ja suostunnat. Kukaan ei kutsune tullia suostunnaksi, ei liioin rautatehdasveroa, yhtä vähän kuin monia muitakaan valtiolle tulevia veroja, niin että sellaisilla lausumilla ei itse asiassa ole lainkaan perusteita. Muilta osin tämä voi olla samantekevää, ja esitän nöyrimmin, mutta en vaadi, että tällä kohden tehtäisiin muutos.

– –

Herra Snellman: Niin minäkin. Ei olisi lainkaan mietinnön hengen ja muutenkaan sen luonteen mukaista, että säädyt hyväksyisivät ensimmäisen vaihtoehdon ja siten ottaisivat antaakseen ominaistakauksen siten, että ehtona nimenomaan olisi, ettei sitä koskaan tarvitsisi maksaa.