Tilausilmoitus
Tämän lehden tilaushinta vuodeksi 1845 on 2 hopearuplaa sekä postimaksut. Mahdollisuudet lehden koon kasvattamiseen riippuvat vielä olosuhteista; liitteen ilmestymiskertoja kuitenkin lisätään tilaajamäärän sallimissa rajoissa. Lehden sisällöstä ei voida luvata muuta kuin se vähä, minkä meneillään oleva vuosikerta on osoittanut toimituksen pystyvän saamaan aikaan, koska sen henkilöstönä on tulevaisuudessakin ainoastaan
Julkaisija.
Uutisia
Tukholma. Erästä valtiopäivillä esillä olevaa kysymystä pidetään juuri nyt erityisen tärkeänä. Vanhoilta ajoilta asti on nimittäin toiminut laitos nimeltä Riksgäldskontoret, jonka tehtävänä on ollut hallita valtion velkojen maksamiseen tarvittavia varoja. Näitä velkoja ei nykyisin valitettavasti ole, mutta laitoksen johdolla on kuitenkin ollut hallinnassaan sinne vanhan järjestyksen mukaisesti tilitetyt varat; näistä varoista käytettiin esim. viiden miljoonan säästynyt erä viime valtiopäivillä. Laitoksen johtajat ovat valtiopäivien neljän säädyn keskuudestaan valitsemia valtuutettuja. Nyt heille on haluttu antaa uudeksi tehtäväksi kaikkien valtiolle kertyvien varojen vastaanottaminen, niin että hallitus saisi ne käytettäväkseen tuosta laitoksesta. Tämä tehtävä on ennen kuulunut hallituksen alaiselle valtiokonttorille, joka myös huolehtii valtion kaikesta kirjanpidosta. Riksgäldskontoretin samoin kuin säätyjen hallitseman Ruotsin pankin valtuutetut ovat kuitenkin toiminnastaan vastuussa ainoastaan säädyille, jotka valitsevat heidät ja vapauttavat heidät tehtävistään, kuten he puolestaan täyttävät kaikki näiden laitosten virat.
Helsinki. Koska on ilmennyt pulaa pätevistä ehdokkaista venäjän kielen opettajiksi maan oppilaitoksiin, on Armollisella julistuksella määrätty opettajilta vaadittavat tiedot seuraavasti: että Viipurin lukion käyneet ja lukiossa läänin kuvernöörin ja venäjän kielen kuulustelijan läsnä ollessa opettajantutkinnon läpäisseet henkilöt sekä ne, jotka voivat esittää jonkin venäläisen yliopiston antaman todistuksen siitä, että heidän kielitaitonsa vastaa ainakin Keisarikunnassa suoritetun lukion kurssin tasoa, ovat päteviä hakemaan mainittuja virkoja; tämän lisäksi valtion apuraha niille suomalaisille, jotka opiskelevat venäläisissä yliopistoissa kielitaidon hankkiakseen ja sitoutuvat kurssin suoritettuaan toimimaan viisi vuotta venäjän kielen opettajina, on korotettu viiteensataan hopearuplaan. Lisäksi sekä viimeksi mainituille että yleensä jostakin Venäjän yliopistosta todistuksen saaneille henkilöille on luvattu erilaisia etuja sijoittumisessa virallisiin arvoluokkiin ja arvoasemiin.
Kuopio. Lumisade alkoi täällä 12. päivänä ja nyt lunta on yli puoli kyynärää niin että rekikelin pysymiseen voidaan jo luottaa. Kallavesi jäätyi 15. päivän vastaisena yönä ja 17. päivänä kerrotaan Toivolan salmen yli jo kuljetun jäitse. Maininnanarvoisia asioita kaupungissamme on tiilitehdas, joka kuluneen kesän aikana on toimittanut 47 tuhatta tiiltä, lähinnä Leppävirran kirkonrakennukseen. Kovin suurta tämän tavaran menekki ei maakunnassa kuitenkaan ole, sillä tulisijat rakennetaan mieluummin lähes kaikkialta saatavasta kiilleliuskeesta.
Ilahduttavana merkkinä kaupungin merkityksen kasvusta voidaan pitää sitä, että sen katuojista on noussut maanlaajuinen ”keskustelu”. Eräs Borgå Tidningin kirjoittaa katsoo, että jos sellaisia keskelle kaupungin katuja tehdään, niin ne olisi täytettävä kesällä soralla ja talvella lumella. Näin järkevät ajatukset on otettava kiitollisina vastaan. Kiitollisuudenvelkamme olisi vielä suurempi, jos kirjoittaja olisi suvainnut kertoa, millä katujen reunoilla olevat ojat kesällä ja talvella täytetään. Kukaan ei kohtuudella voinut odottaa hänen oivaltavan, ettei ensin mainittuja ole ehdotettu niiden paremmuuden vuoksi vaan siksi että yksi maksaa vähemmän kuin kaksi. Muuten samainen kirjoittaja näyttää olevan kaikkien kanavien vihollinen. Harmistuneena hän mainitsee myös Saimaan kanavan, ehkä siksi, että myös niitä on vain yksi ja se voidaan täyttää sekä soralla että lumella.
–––––––––––––––
Helsingfors Tidningar on alentanut filosofian kandidaatin tutkintoa koskevat vaatimuksensa tasolle, jolle me ne nöyrästi tingimme. Lehti on kuitenkin liittänyt myönnytykseensä jokseenkin köykäiseen ajatteluun perustuvan vakuutuksen, että Yliopiston tutkintovaatimuksia on korotettava. Mitä hyötyä sitten on lukion korotetuista kurssivaatimuksista, jos läksyjen lukemista on venytettävä Yliopistossa ikuisuuksiin? Kunhan lukiolaiset kykenevät selviytymään nyt hyväksytystä oppimäärästä, niin se vasta aivan pähkähullua on, jos nykyinen filosofian kandidaatin tutkinto vielä tämän lisäksi osoitetaan mihinkään kelpaamattomaksi.
Meillä voisi olla jotakin sanottavaa H. T:n ja sen sangen miellyttävien kumppaneiden innokkaasta ”mielipiteiden esiintuomisesta”, mutta sanomme sen vain luottamuksellisesti.
Saiman miljoona on hukassa
Kukaan ei todellakaan voi olla tuhlaavaisempi kuin Borgå Tidning. Lehti tuhlaa esim. kaikenkirjaviin, kaiken maailman rojuvarastoista lainattuihin ”alkuperäisartikkeleihin”. Vailla minkäänlaista kohtuutta se ahtaa palstoilleen tuttavallisia uutisia kuuluisista miehistä ja naisista, joiden nimiä useimmat lukijat eivät ole koskaan kuulleet ja joista toimitus itsekään ei luultavasti tiedä yhtään enempää kuin mitä se ”alkuperäisartikkelissaan” kertoo. Yhtä lailla lehti tuhlaa mitä kummallisimpiin keksintöihin joista kukaan ei ole kuullut eikä saa kuulla myöhemminkään. Eikä lehti säästele yhtään vähempää toimittajansa erinomaista kykyä ”hillitä ja näpäytellä”. Sellaisilla sanoilla kuin ”Aftonbladismi”, ”radikalismi”, ”hävyttömyys” jne., jotka erään toisen lehden määritelmän mukaan ”kuvaavat mielipiteitä”, se panee toimeen todellisia rajuilmanpurkauksia. Ja kaiken kukkuraksi se avokätisesti sirottelee miljoonia ympärilleen.
Myös Saimalla oli äskettäin onni saada tällainen miljoona. Lukijamme tietävätkin jo, kuinka suuresti siitä iloitsimme. Mutta valitettavasti tämä anteliaslahjoitus osoittautui yhtä katoavaksi kuin kaikki muukin, jolla B. T. elää yli varojensa.
Kaikki lukijamme eivät ehkä tiedä, että B. T. otti tuon miljoonan siitä säästöstä, joka meidän mielestämme Suomen kaupalle koituisi siitä että maamme kauppiaat vaivautuisivat itse ulkomaille, eivätkä vain jättäisi asioitaan välittäjien hoivaan. B. T. väitti että useimmat laskelmissamme esitetyt menoerät (ks. Saima nro 40) joka tapauksessa olisivat välttämättömiä maksuja.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että välittäjänpalkkio on mainitussa tapauksessa kolme prosenttia. Yksi prosentti menee välittäjälle myös siitä, että hän huolehtii maksujen lähettämisestä ajallaan ja sama koskee myös henkilötilille suoritettavien maksujen laskemista. Postimaksuja ei mene jos lastin omistaja on myyntipaikkakunnalla, ja ne tekevät tässä tapauksessa yhteensä 1 1/4 prosenttia. Myös tullimaksujen 1/5 prosentin korko voidaan näin välttää, siinä tapauksessa että tavaraa ei myydä ajoissa. Vain arvopaperinvälittäjän 1/2 prosentin ja pankin 1/4 välityspalkkiot ovat siten välttämättömiä kuluja. Näillä 3/4 prosentilla B. T. nyt haluaa ansaita Saimalle miljoonan, ja lisäksi säästöstä jonka me arvioimme vain kahdeksi viidesosaksi tuosta summasta! Myötätuntoinen lukija valittanee kanssamme sitä, että lahja ei Saimalle tuota kymmenettä osaakaan.
B. T. tosin väittää, että suomalaisia kauppiaita petettäisiin pahan kerran jos he tahtoisivat itse päättää tavaransa myymisestä, ja että heidän sen vuoksi pitääkin hoitaa liiketoimensa välittäjien kautta. Olisikin todella ikävää jos sellainen sokeus on parantumatonta. Yhtä ihmeellistä olisi, jos maissa missä kauppiaat ovat sellaisia arkkipettureita, välittäjät olisivat niin viattomia lampaita etteivät he ymmärtäisi hyötyä ostajan petoksesta. Vai onko hyöty siinä, että Suomen kauppiailla nyt on ilo tulla petetyksi välittäjien kautta eikä heidän tarvitse maksaa siitä kuin 5 1/4 prosenttia? – Luulisimme että useimmat mielelläään välttäisivät sen ilon, silloinkin kun provisio B. T:n arvelujen mukaan voitaisiin poikkeuksellisesti arvioida kolmeksi prosentiksi ja hupi näin voitaisiin ostaa alennettuun hintaan, 4 1/4 prosentilla.
Maamme kauppiaat näyttävät siis menettävän yhtä varmasti kuin Saimakin. Ero on vain siinä, että Saima on hoitanut asiansa ilman välittäjiä ja siksi se voi vielä odottaa pientä voittoa – ellei B. T. vain väitä, että maailmankuululla ”Tädillä” on jotain tekemistä asian kanssa ja laskee hänelle 10 prosentin välittäjänpalkkion. Täytyyhän meidän silloin kohteliaisuudesta naissukupuolta kohtaan olla samaa mieltä ja höylisti katsella kuinka viimeinenkin kymmenys Saiman miljoonasta ”valuu eukon taskuun”.
–––––––––––––––
Borgå Tidning on taas katsonut aiheelliseksi suoltaa ulos kaikenlaista roskaa erittäin kansanomaisella tyylillä, ja luultavasti vain siitä syystä että herra Öhman, kuten sanotaan sattuu olemaan lehden toimittaja. Esitimme mielipiteemme koulun paremmuudesta oppilaitoksena lukioon verrattuna. Sen, mitä jälkimmäisistä sanoimme, B. T. yhdisti erityisesti Porvoon lukioon. Tuon pikkukaupungin pikkusieluille sama lehti tarjosi kuitenkin sen harvinaisen kainouden, että Preussin lukiot ovat lähes samantasoisia kuin Porvoon ja kehotti Saimaa esittämään jotain sen erinomaisuutta vastaan. Äärimmäisen varomattomasti vastasimme, ettemme tarkoittaneet mitään erityistä oppilaitosta, vielä vähemmän, koska maassamme ei ole luvallista moittia julkisesti jotain julkista laitosta. Lisäsimme, että B. T:n tarvitsisi vain vakuuttaa, ettei Porvoon lukiossa ilmene ainuttakaan esittämistämme lukioiden yleisistä epäkohdista, emmekä yrittäisi sanallakaan vähentää tällaisen vakuutuksen painokkuutta. Julkisten asiakirjojen perusteella koetimme osoittaa, että lukio-opetus ei maassamme yleisesti ole kouluun verrattuna erityisen hyvää ja viittasimme erityisesti B. T:n väitteeseen, että rehtorinvaihdokset aiheuttavat epäjärjestystä lukioissa ja että sellaista voi siis esiintyä edelleenkin jos mainittu syy yhä vaikuttaa. Vastatodisteiden asemasta B. T. kutsuu nyt meidän todisteluamme kieroksi ja puhkeaa raakoihin syytöksiin. Mitä virkaa tällaisilla ”keskustelevilla” ”julkisuuden äänitorvilla” on? Niiden pikkumaisuus muuttaa jokaisen yleisen kysymyksen yksittäiseksi asiaksi, mutta silti niitä ei hävetä samaan aikaan huutaa keskustelun perään. – B. T. on erityisesti halunnut keskustella. Toivomme lehden nyt ymmärtävän, että joko sen intoilu on ollut harkitsematonta tai sitten sen meluisa takaisinvetäytyminen on huonojen tottumusten auttamatonta seurausta.
