Johtuen siitä että Kirjallinen Kuukausilehti, jossa aikakauslehdessä herra Y. K. [G. Z. Yrjö-Koskinen] on julkaissut aiemmat artikkelinsa rahakysymyksestä, ilmestyy vain kerran kuukaudessa, on kirjoittaja lähettänyt aiheesta uuden puheenvuoron sanomalehti Uuteen Suomettareen – joka todella on senlaatuinen, että sen käsittely ei sovi kuukausiksi keskeytyvään kirjeenvaihtoon.
Puheenvuoro liittyy hra Y. K:n ja tämän lehden välillä käytyyn keskusteluun. Sen edellisellä osalla Uuden Suomettaren numerossa 46 on otsikkona: ”Mitä voidaan tehdä rahan arvon suhteen?” Esityksen jälkimmäisen osan (U. S. nro 47) olemme katsoneet tarpeelliseksi julkaista jäljempänä kokonaan, koska kuten lukija huomaa, sekä sen lähempi aihe että siinä lausutut käsitykset ansaitsevat suuren huomion. Ja kun emme voi hyväksyä kunnioitetun kirjoittajan esittämiä vaatimuksia, olemme pitäneet oikeana antaa myös tämän lehden lukijoille täydelliset tiedot hänen niihin esittämistään syistä.
Sitä vastoin puheenvuoron edellinen osa ei sisällä kysymyksestä mitään olennaista. Siinä kirjoittaja julkaisee nimittäin vain muutamia lisäselvityksiä niistä kysymyksen kohdista, joista olemme kirjoittajan kanssa lähes yhtä mieltä. Myönnämme kernaasti voivan ”kuulostaa paremmalta” että Suomen Pankki on velvollinen vaihtamaan setelinsä kultatankoihin kuin että se on oikeutettu vaihtamaan ne kultarahaan; ja että kaikki hopean rahaksi lyönti lakkautetaan eikä vain sellainen rahanlyönti yksityiseen lukuun. Hyvältä ”kuulostaa” myös ehdotus, että hopearuplan pitäisi käydä sen hopeanarvosta, jos kultakannan pohjaksi asetetaan hopeamarkan oletettu arvo vuodelta 1865 ts. kullan ja hopean välinen suhde = 15 ½ : 1. Saamme vain huomauttaa, että kun ehdotuksessamme väliaikaiseksi toimenpiteeksi oletimme, että yksityisten oikeus lyöttää hopeaa lakkaisi, edellytimme heille oikeutta lyöttää kultaa.
Pyydämme vielä saada tehdä korjauksen tämän lehden viime artikkeliimme aiheesta. Lausuimme: ”Kun ehdottamamme yksityisen oikeus lyöttää kultarahaa ei kirjoittajan (Y. K:n) ehdotuksessa voi tulla kysymykseen, niin siitä on luonnollisena seurauksena, että hopeamarkkakolikot pitää lunastaa samalla tavoin kuin pankin setelit.” Hra Y. K. vaati toki hopeamarkan lunastamista, mutta meidän puoleltamme oli erehdys selittää se hänen järjestelmänsä ”seuraukseksi”. Niin kauan kuin hopeamarkka hyväksytään maksuissa nimellisarvoonsa Suomen Pankkiin ja kruunun veronkantoon, se säilyttää saman arvon myös yleisessä liikenteessä, ja arvo pysyy samana kuin pankkisetelien myös silloin kun ne lunastetaan kultaa vastaan, tankoina tai kolikkoina, saman tekevää. Hopeamarkan lunastaminen ei siksi ole seuraus, ei hra Y. K:n eikä meidän muun ehdotuksemme mukaan. Esitetty korjaus sopii erääseen kohtaan hra Y. K:n Uuden Suomettaren artikkelin jälkimmäisessä osassa, jonka julkaisemme tässä käännöksenä, pidättäen itsellemme oikeuden ensi numerossa palata kysymykseen.
