Mies päivä päivältä käy vanhemmaksi

Ja veri suonissansa haaleaksi.

Ei enää neitosia halaa harmaapää

Paitsi nyt ehkä kuutta, seitsemää,

Joista jo kaksi kuuluu rouvassäätyyn

Ja loputkin pian alttarille päätyy.

On rattonsa ainoa viimein

Tervehdys laatia riimein.

Näin koristaa kuivan kirjeensä helman:

Uskollisesti Teidän –