Kaksi seikkaa kehottaa meitä julkaisemaan tämän kaksipalstaisen katsauksen; toinen vähäinen, mutta kauhistuttava nähdä; toinen merkittävä, vaikka näyttääkin vähäiseltä.
Borgå Tidning, joka ei muuten juuri ole taipuvainen esittämään levottomuutta herättäviä asioita, on osittain tämän vuoden numerossaan 39 levittänyt osaksi kauhistusta, osaksi närkästystä ympäri Suomea. Siinä nimittäin siteerataan Heinrich Heinen Ranskan kuningaskunnasta esittämää ennustusta ja liitetään siihen muutamia mietteitä. Mietiskelykään ei juuri ole Borgå Tidningiltä luonnistunut; ja kun jo saatiin hämmästyä Heinen tosin profeetallisten, mutta monien nykyajan profeettojen julistamien käsitysten esittämistä, olisi hämmästys niiden soveltamisesta kasvanut vielä suuremmaksi – jollei, kuten sanottu, kauhistus olisi toisaalta kaivanut maata tämän hämmästyksen alta ja harmi toisaalta kasvanut sitä mahtavammaksi. Ilmarinen on jo tuonut julki viimeksi mainitun; kauhistus taas luonnostaan välttää päivänvaloa ja raitista ilmaa. Borgå Tidningin kyseessä olevat sanat kuuluvat:
Jopa meidän etäiseen isänmaahamme, jolla niin monet vuodet on ollut vapaampi valtiojärjestys kuin useimmilla Euroopan mailla, räjähdys on ennättänyt, ja lyhytnäköiset onnensoturit yrittävät meilläkin apinoida ja yllyttää niihin onnettomuutta tuottaviin hankkeisiin, joiden Ranskalle tuhoisat seuraukset puolueeton pystyy helposti ennustamaan.
On myönnettävä, että kun ”räjähdyksellä” ilmeisesti tarkoitetaan Euroopan vallankumouksellisia liikkeitä, nämä sanat olisivat todellakin omiaan herättämään mitä karvainta harmia, jos kansakunnalla vain on oikeus harmistua totuudenvastaisesta ilmiannosta ja jollei salaisia ilmiantoja täytyisi pitää vielä inhottavampina kuin julkisia – ne olisivat omiaan herättämään tällaisen reaktion, jollei kyseessä kaiken kaikkiaan olisi onneton ”töppäys”.
Borgå Tidning on nimittäin ilmeisesti lainannut sekä mietteet ja sovellutuksen että Heinen Salonin lainaukset jostakin ulkomaisesta, nähtävästi ruotsalaisesta tai norjalaisesta lehdestä. ”Isänmaalla”, josta kirjoituksessa puhutaan, ei siis ole mitään tekemistä Porvoon lehden eikä Suomen kanssa. On kuitenkin tökeröä viskata julkisuuteen tuollainen värssy selityksittä ja vielä typerämpää, ettei töppäystä havaita ja tehdä mitä tehtävissä on asian korjaamiseksi seuraavassa numerossa. Voisi toki myös odottaa, ettei lukevan yleisön, sen, joka lukee Porvoon lehteä eikä tunne sitä ja sen poispotkittua tulikekälettä pelkästään kertomusten perusteella, ettei tämän yleisön, sen vain sanomme, pitäisi olettaa vanhalla ”Eukolla” olevan niin pahaa tarkoitusta eikä myöskään niin ylitsevuotavan vanhoillista mielenlaatua. Toisinaan kuitenkin käy niin, että vähän lukeva yleisö punnitsee jokaista sanaa omien ennakkoluulojensa kultavaa'alla. Juuri tuollaisen tarkan punnitsemisen olisi kuitenkin pitänyt opettaa lukijoille, että Suomeen sovitettuna edellä esitetty sisältäisi kaksi tahallista totuudenvastaista väitettä ja lisäksi vielä yhden aivan kohtuuttoman pahan tahallisen vahingoittamisaikomuksen – mitä kukaan ei voine uskoa suomalaisesta, ei edes sanomalehtikirjurista.
Toinen asia on Skoltidningenin lakkaaminen. Tällaista loppua voi jokainen maassamme ilmestyvä vakavasti toimitettu lehti odottaa. Jokaisen tuollaisen lehdenhän on luotava itselleen lukijakunta; ja monienkin yritysten on kaaduttava, ennen kuin jokin lehti voi tulevaisuudessa tavoittaa tiedonhaluisen ja lukevan yleisön. Etenkin Skoltidningenillä oli edessään täysin raivaamaton työkenttä. Mistä syystä ihminen, joka ei koskaan muuten lue, lukisikaan juuri Skoltidningeniä? Omasta puolestamme pidämme turhana kehotella ponnisteluihin lehden ilmestymisen jatkamiseksi. Pyydämme kuitenkin sen arvoisalta julkaisijalta, samalla kun tunnustusta antaen kiitämme lehden hyvistä tarkoituksista ja vaikutuksesta, ettei hän jättäisi asiaa kokonaan, vaan tekisi muutaman vuoden kuluttua uuden yrityksen laajemmissa puitteissa. Silloin voidaan ehkäistä kovin suuret tappiot sillä tavoin, ettei jaeta enempää kuin yksi numero, ennen kuin vuoden kustannukset on saatu katetuksi. Skoltidningenin tilaajat voivat nyt tehdä vain sen, että he lähettävät kirjeen julkaisijalle ja torjuvat tilausmaksujen palauttamisen osaksikaan. Kuusitoista kopeekkaa painoarkilta ei ole niin suunnaton hinta, etteikö montakin hyvää asiaa olisi edistetty suuremmilla uhrauksilla.
J. V. S.
