Lemmenjumalatkin ilakoivat,

kukkaseppeleitä juhlaan tuo.

Riemulaulut salissa nyt soivat,

raikkaan ilotunnelman ne luo.

Toisen kerran palaa nyt häätuohus,

Pitkään liekki valaissut jo on.

Ystäväin huulilla nyt laulu kuohuu

Hopeahäissä Felixin ja morsion!

Onnea, Felix onnellinen, sulle,

Löysithän kauniin suojapoukaman,

Ja päätökseksi elon taistelulle

Sait rakkauden, ehtoon rauhaisan;

Myrskyt kun uhkas onnen pilvilinnaa,

Vahvana kesti kivijalka sen.

Lasten ja puolisosi kanssa rinnan

On koti sinulla turvallinen.

Uhmata jaksoit pahan voimia,

Taistossa koskaan uupunut et.

Heikkojen puolesta tahdoit toimia,

Suojata pienet ja poloiset.

Taivaalta saithan jo syntyissäsi

Älyn ja silmät näkevät.

Miekkaa ei tarvinnut tohtorin käsi;

Tieto on aseesi väkevä.

Korkeelle tähtäsit alusta asti,

Pyrit hyvään ja ylevään vain,

Etummaisena urheasti

Tulevaisuuttamme puolustain.

Ei ole hiipunut sydämen palo,

Uusille aatteille syttyy se yhä.

Nuorteena sykkii povesi jalo,

Kun on päämäärä oikea, pyhä.

Voimaasi vaalii kodin piiri,

Liekkiäs ruokkii lempeä käsi.

Ilo ja äly kauaksi kiirii,

Lämpimät säteet on ympärilläsi.

Sehän on ihanan puolison työtä,

Lempeä vaimo sen aikaan saa,

Nöyränä valvoo päivää ja yötä,

Maailman melskeet rauhoittaa.

Olkoon onni kanssanne aina,

Kuten vietossa hopeahäiden,

Ilo ja rauha asukkaina

Kotipiirissä harmaapäiden!

Iltapuoleen vitkaan himmenevään

Lapset, kukat elon, ilon tuottaa.

Vielä näätte koiton monen kevään,

Luoja suokoon vielä monta onnen vuotta!