Hamina 4.12.1847

Vanha Ystäväni ja Veljeni! 

Kun herra Bromander, joka on opettanut täällä menestyksekkäästi kaksinkertaista italialaista kirjanpitoa ja jolla on esitettävänään ylen valtava määrä todistuksia sekä taidoistaan että siitä hyväntahtoisuudesta, jota hän on osoittanut antaessaan monilla paikkakunnilla koulunuorisolle opetusta ilmaiseksi, nyt matkustaa Kuopioon, käytän mielihyvin tilaisuutta suositellakseni miestä Sinulle ja muistuttaakseni samalla muutamin sanoin omasta olemassaolostani.

Tyytyväisenä ja onnellisena perheeni piirissä, johon kuuluvat hyvä, korvaamaton eukkoni, kahteen ikävuoteensa nähden varsin nokkela ja potra poika sekä 10 kuukauden ikäinen suloinen ja varsin kaunis tytär, elelen vielä täällä varsin hyvien tulojen turvin; tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin synkemmät. Kadettikunnan uusien sääntöjen mukaan sen lääkärin virkaan valitaan ensi kesänä suomalainen mies, ja suhteiden ja sukusiteiden takia Munck on selvästikin luvannut tämän viran Indreniukselle, joka on sukua kaikille tämän paikkakunnan merkittävimmille perheille. Tämä merkitsee väistämättä sitä, että käytännön lääkärintoimi, jota olen tähän asti melkein yksinäni hoitanut sekä kadettikoulun virkamieskuntaa, kaupunkia että ympäröivää maaseutua palvellen, jakautuu merkittävässä määrin kahden lääkärin kesken. Sen tähden olen jo melkein tehnyt päätöksen hakea nyt avoinna olevaa Kuopion piirilääkärin virkaa. Voikohan se elättää miehen, jonka on vuosittain maksettava melko suuria korkosummia? Jos Sinulla on jotakin tätä asiaa valaisevaa kerrottavana minulle, en lainkaan epäile sitä, että Sinä tärkeämpien kirjoitustehtävien paineessakin suot minulle muutamia rivejä ennen tämän kuun päättymistä. Vaikka tulisinkin Kuopioon, en voine – omalta kannaltani valitettavasti! – arvioida kauankaan nauttivani siellä Sinun seurastasi – mitä pitäisin hyvin suuressa arvossa, kuten varmasti ymmärrät.

Voi hyvin! Ajattele joskus ystävällisesti

altista ystävääsi

Stubbea!