Herra Snellman: Pyydän saada yhtyä niihin puhujiin, jotka ovat vaatineet pappissäädyn esityksen hylkäämistä kummankin kohdan osalta. Haluan vain lisätä, että se, mitä on esitetty ensimmäisen kohdan hylkäämisen syyksi, on myös syy hylätä toinenkin kohta, sillä niin kauan kuin evankelis-luterilaisella kirkolla on nykyinen valtionkirkon asemansa, ei sen ulkopuolelle voi kukaan paeta. On mahdotonta, että syntyisi eriuskolaisseurakuntia, koska me irlantilaisten tavoin olemme sitoutuneet ja velvolliset ylläpitämään valtionkirkon kirkkoa ja papistoa. Siksi on mielestäni myös kaikki kehottamisen ja opettamisen yli menevä kirkkokuri pelkästään asiatonta omantunnonpakkoa, kansalaisvapauteen kohdistuvaa pakkoa, ja pidän valitettavana, että jo niin paljossa on myönnytty sen lisäksi, mitä keisarillinen esitys sisältää.