Helsinki 31.1.1854
Rakas Puolisoni!
Nyt on kulunut niin kauvan siitä kun kuulimme toisistamme, että Sinäkin varmaan olet levoton, täytyy aloittaa sillä, että me kaikki olemme täysin terveinä. Hanna käy koulua ja Pojat ramppaavat ulkona, eilenkin kun täälä oli pyryilma, en tahtonut pitää heitä sisällä, sillä oli niin leutoa. Pari päivää sinun lähtösi jälkeen Jannella kyllä oli vatsa vähän löysällä, mutta se meni pian ohi. Minäkin olen silloin tyyni ja tyytyväinen, kun lapset saavat olla terveinä.
Et kai ole vihainen minulle, kun minultahan meni Lauvantai ohi, itsellänikin oli kovin paha mieli, sillä kuvittelin miten Sinä odotit turhaan, mutta syynä oli se, että Lönroth ja Marie tulivat käymään ja tahtoivat minut mukaansa ulos, ostamaan taloustavaroita ja kun he olivat tulleet niin pitkän matkan takaa en voinut sanoa heille ei.
Sain sinun kirjeesi ja suullisiakin terveisiä Olsonin kautta, joka kävi täälä mutta minä olin silloinkin ulkona Rouva Lönrothin kanssa, kauppa-asioilla. Kumpanakin markkina päivänä olin ulkona hänen kanssaan, ja Sunnuntaina olin Papan luona päivällisellä. Pappa oli kipeänä ja sitä jatkuu vieläkin, hän pelkäsi että saisi saman vaivan kuin kuopiossa. Eilen olin aamupäiväkahvilla Helen Tickasen luona hän on aina niin hyväntahtoinen ja kiltti minulle, hän muistaa minua aina kun hänellä on joku muu. Kellgrenit ovat tulleet kotiin. Nathalian poika oli taas sairaana, tänään en ole kuullut heistä mitään, mutta Villebrandt oli eilen pari kertaa hänen luonaan. Muutoin olen ollut kotosalla, käyn ulkona oikein vastahakoisesti, kun sinä olet poissa, mutta kun tulet kotiin, lähden oikein mielellään, sillä silloin minulla on mukavaa kun saan kulkea Sinun kanssasi.
Linforsenit ovat niin tavattoman kilttejä, Hanna on saanut ajaa, sekä kouluun että takaisin, minä menen sinne huommena aamupäivällä aivan varmasti.
Istun sinun kamarissasi täällä tahtoo olla aika viileää mutta minulla on paljon päälläni. Calle tuli juuri nyt koulusta ja hossaa ja hyppii Tresorin kanssa ja koira iloitsee kun hän tuli kotiin.
Kysymättä sinulta, minä ostin hameita, nimittäin alushameita, sillä olin ihan ilman, sillä näinä kahdeksana vuotena olen kuluttanut ne ihan loppuun. Olen monta kertaa aikonut sanoa siitä Sinulle, mutta se on niin vaikeaa, kun rahaa on kulunut niin paljon, myös minun tarpeisiini, nyt minulla on täällä neitonen joka auttaa ompelemisessa, ja aijon saada ne valmiiksi siihen kun Sinä tulet.
Et uskokaan miten vaikea minun on käyttää niin paljon rahoja, ja huomaan usein, että Sinä luulet etten minä piittaa siitä, ja se tekee minulle kovin pahaa. Kyllähän minä näen miten joudut tekemään työtä, enkä missään nimessä tahtoisi tuhlata, tai käyttää rahaa tarpeettomasti.
Pappa toivoo että minä menisin Tyttöjen kanssa Symfoniaan, ja voi olla että menen konserttiin mutta en harjotukseen.
Saa nähdä tuleeko Sinulta kirje, se on sitten suuri ilo. Malena huutaa minua, Näkemiin rakas Puoliso Luoja antakoon Sinun tulla terveenä ja reippaana Lastesi luo ja Oman
Jeanetten
joka lämpimin ja sykkivin
sydämmin odottaa Sinua, oma ainoa Iloni.