Hki 20.8.1857
Rakas Veljeni!
Suo anteeksi, että vastaaminen ystävälliseen kirjeeseesi viime kuun 29. päivältä on hieman viivästynyt.
Kirjoitan erityisesti vastatakseni kyselyihisi poikasi ylioppilastutkintoon liittyvistä asioista. Vakaan käsitykseni mukaan tieteellisistä opinnoista ja käytännön elinkeinoelämän tehtäviin koulutettavan nuoren miehen opiskelusta voidaan todeta seuraavaa:
Ylioppilastutkinto on toki [alkeis-]koulussa lähin tavoite. Jo siellä ja vieläkin enemmän ylemmässä koulussa, lukiossa, nuorukainen tähtää pitemmälle tulevaisuuteen. Parhaat ajattelevat tavoittelevansa tulevaisuudessa kirjallisia ansioita, huonommat, joita vanhemmat ajattelemattomuudessaan tukevat, ajattelevat virkoja, tuloja, arvonimiä ja kunniamerkkejä. Jokainen valitsee tässä asiassa puolensa; kaikki kuitenkin väheksyvät teollisuutta ja kauppaa. Tavat johdattavat tuollaisen pojan ja nuorukaisen myös luopumaan henkisestä liikkuvuudesta ja käytännön elämän pitämisestä mitenkään tiukasti järjestyksessä. Melkein kaikista tulee mukavuudenhaluisia ja epäkäytännöllisiä, useimmista aikamoisia hutiluksia. Lisäksi suuri osa opinnoista menee hukkaan, jos ne keskeytetään koulunkäynnin päätyttyä; koulun oppimäärä on nimittäin arvoton, ellei sen pohjalle rakenneta jotakin lisää. Tulevalla kauppiaalla ei ole mitään tekemistä yliopisto-opinnoissa. Kuvattu koulussa vallitseva yleinen suuntaus vain voimistuu yliopistossa. Vaikka täysin toisenlaisten pyrintöjen ympäröimä tuleva kauppias saattaisi hyödykseen kuunnella joitakin luentoja, samalla kasvaa ulkonaisen mukavuuden halu ja haluttomuus käytännön töihin. Jo ylioppilaskin on herra, jota ei hevin voida nöyryyttää myymään nuppineuloja. – Todennäköisempää kuitenkin on, että sellainen ylioppilas, jonka ei tarvitse suorittaa mitään tutkintoa, ei myöskään havaitse tarvitsevansa opintoja, vaan käyttää sen sijaan aikansa iloiseen elämään iloisten veikkojen, kaltaistensa kevytmielisten tyyppien eli koko joukon kelvottomimpien nuorten miesten kanssa.
Varsin harvoista tuota tietä kulkeneista on tullut liikemiehiä – tuskin kenestäkään oikein kyvykästä ja aktiivista: monin verroin useammat ovat varmaankin joutuneet hunningolle välinpitämättömyyden, velttoilun ja huonon elämän takia. Luulenpa, ettei rakas veljenpoikasi ole rohkaiseva esimerkkitapaus.
Lähetä poika ulkomaille johonkin konttoriin, jossa hän saa aloittaa juoksupoikana, kirjeiden jäljentäjänä ja pulpettien puhdistajana. Sitä tietä voi päästä kelvollisiin tuloksiin. Tämä on minun neuvoni. Tuollaista poikaa voi riskin ottamalla pitää suunnilleen 16 vuoden ikään koulussa ja läksyjä lukemassa – silloin tietysti hyödyllisimmin sellaisessa koulussa, jossa kaikki tai ainakin useimmat aikovat liikemiesuralle. En neuvoisi tuota ikää vanhempana pyrkimään tuollaisessa koulussa paikkaamaan aiemmin laiminlyötyä opiskelua *** [käsikirjoitus pitkälti turmeltunut]
Kerro sydämelliset terveiset rakkaalle vaimollesi. Samoin Göranille [J. W. S:n veljelle], ja vakuuta hänelle, että otan vilpittömästi osaa hänen suruunsa [vaimon kuoleman johdosta]. Olen toden totta saanut kokea, miten musertavan raskas tuollainen menetys on.
Jumala suokoon Sinulle ja perheellesi terveyttä ja menestystä – toivottaa veljellisen alttiisti
Joh. Vilh. Snellman
PS Ylioppilastutkintoon on ilmoittauduttava syyskuun alussa, ensimmäisinä päivinä. Ole hyvä ja lähetä minulle ensimmäisellä sieltä tulevalla höyrylaivalla nelikko lohta – parasta laatua – jos se käy päinsä. Saanen maksaa sen täällä H. "snellmanCo:lle, Tollanderille tai jollekulle muulle.
