Johan Ludvig Runebergille

Editoitu teksti

Suomi

13.5.1843

 

Veli Runeberg 

 

Sydämellinen kiitos viime oleskelustani Porvoossa. Vaikka se olikin niin miellyttävä – paitsi tapahtunutta kirottua kuulustelua – se alkaa kuitenkin nyt kantaa karvaita hedelmiä sikäli, että se repäisee oheisten 45 hopearuplan reiän tyhjään ja jo ennestäänkin surkeasti hajalle ammuttuun kukkarooni. Syntisen raukan täytyy toki olla tottunut riippuvuuteen ja kurjuuteen elääkseen 37 vuoden ikäisenä kärsivällisesti ilman tuloja ja sellaiset tulevaisuuden toiveet edessään kuin minulla on. Vietettyäni 21 vuotta tässä oppineisuuden pesässä minä en voi kiittää sitä edes tähän valtakirjan lunastukseen tarvittavasta summasta, jotta voisin sanoa, että jotakin on tehty minun auttamisekseni edes lähtemään täältä, kun sen asian hyväksi on kuitenkin tehty paljon.

Tämä on kuitenkin murheellinen juttu, joka vain virkistää Sinun muistojasi, Sinulla kun on ollut enemmän kokemuksia yliopiston johdon tämänsuuntaisista mielipiteistä.

Eihän minulta puuttuisi asiamiehiä Porvoosta. Mutta kun Sinä olet paras siellä tuntemani kauppamies, jolla on suhteita sekä minun asioihini että minuun itseeni, minun on pyydettävä Sinua: Ensinnäkin tilaamaan notaarilta valtakirjani; toiseksi antamaan ystävämme Boreniuksen, jolle lähetän sydämelliset terveiseni – tarkistaa *** aritmetiikan; kolmanneksi maksamaan tämän komeuden; neljänneksi jättämään oheisen hakemuksen ja viidenneksi työntämään valtakirjan tilaisuuden tarjoutuessa jonkun tänne matkustavan ystävän taskuun. Sinua varmasti puistattaa, kun näet nämä viisi asiakohtaa, ja olen siitä pahoillani. Kuten helposti huomaat, ne ovat kuitenkin supistettavissa vähemmiksi, ja toivon, että pedelli kantaa 3/4 noin vähennetystä taakasta. Jos rahasta riittää, anna sen takia hänellekin osuus sportteleista eli juoksupojan palkkio, Sinulle taas kuuluu minun veljellisin kiitokseni.

Sisareltasi kuulin huolestuttavan tiedon, että Sinulla on ollut tänä keväänä rintavaivoja. Ajattele nyt vakavasti sitä, että selviydyt kunnialla neljänkymmenenviiden ikävuoden ohitse, ja jätä siihen saakka susille ja ketuille edes vähän rauhaa. Toivon, että teeret ja vesilinnut ovat tänä keväänä saaneet iloita siitä. Jos sen sijaan voit ajatella matkaa Ruotsiin, tee tuumasta totta. Olen varma, ettei Sinun tarvitse katua sitä. Mutta matkusta sitten niin varhain kesällä kuin mahdollista.

Täältä ei ole mitään ilahduttavaa kerrottavana – eikä yleensä tapahdu juuri mitään. Konsistorissa on käynnissä jonkinmoinen metakka, johon minä olen ilman omaa syytäni antanut aiheen, mutta se kyllä kutistuu pelkäksi – Lindforsin mukaan. Nordström on nostanut metelin minun puolestani. Thesleff ja Ursin ja muu joukko yrittävät jo estää kysymyksen ottamisen keskusteltavaksi – vaikka tämän lopputulos olisi ennakolta selvä. Nervander on tänään lähtenyt rakentamaan kanavaa Viipuriin, jossa kokoontuu se johtokunta, johon hän kuuluu. Sjöman lähti pari päivää sitten Emsin kylpylään. Valittavasti hänen tilansa näyttää hyvin huonolta, jopa hänen paluunsa hyvin epävarmalta. Yhtä huonosti ovat asiat Jogan-paralla [J. G. Linsén], joka asuu täällä rouva Strandbergin luona ilman minkäänlaista toivoa päästä lähtemään täältä paremmassa kunnossa kuin tuli.

Vielä yksi asia. – Pääset varmasti helposti puhumaan piispan [C. G. Ottelin] kanssa hänen matkastaan. Hän lähetti minulle titulus Crohnsin mukana suulliset terveiset, että hänen vaunuissaan on tilaa, jos haluaisin olla mukana tarkastuksilla ja matkalla Kuopioon. Kiitin kirjallisesti ja lupasin tulla hänen luokseen kesäkuun alussa. Siihen ei ole tullut vastausta. Jos nyt keskustelussa ilmenisi jotakin sellaista, mikä antaisi Sinulle aiheen neuvoa minua olemaan lähtemättä tuolle matkalle, pyydän sinua kuudenneksi ystävällisesti tiedottamaan minulle asiasta muutamalla rivillä.

Ystävälliset terveiset rakkaalle Rouvallesi. Jos Kuopion-matka toteutuu kesäkuussa, saan ehkä paluumatkalla ilon käydä Teidän maaseutupaikassanne. Kesäkodikseni tulee ehkä Fredrikin [Tengström] Degerö, ja siinä tapauksessahan voimme silloin tällöin tehdä pieniä purjehdusretkiä toistemme luo. Siitä iloitsen mielessäni ja unohdan matkasi Ruotsiin. Mutta Sinä itse et saa unohtaa sitä.

Voi hyvin!

Altis ystäväsi Snellman

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: