Kuopiossa 9.10.1867
Kunnianarvoisin Veli!
Käytän tilaisuutta lähettääkseni Sinulle muutaman rivin huomenna Helsinkiin matkustavan Forsténin mukana. Alkajaisiksi kiitän lämpimästi 5. päivän ystävällisestä kirjeestä, josta havaitsen, ettet ole minulle vihainen viimeksi Joensuusta lähettämäni kirjeen takia. Siinä nyt oli jokusia ärsyttäviä ilmauksia, jotka olisivat mieluummin voineet jäädä pois, mutta vanhaa Aatamiaan ei aina pysty pitämään kurissa, ja minä olen aivan varmasti siinä asiassa kehnompi kuin moni muu. Voin vain luvata katumusta ja parannuksen tekoa tulevaisuuden varalta. Olen sen jälkeen miettinyt kaikkea rauhallisemmin ja tunnustanut itselleni sen, minkä nyt tunnustan Sinulle, että Sinulta on otettava kärsivällisesti vastaan nuhteita; kukapa nimittäin voi ihmetellä sitä, että Sinä toisinaan hermostut. Sinullahan on kannettavanasi paljon suurempi taakka kuin meillä kääpiöillä, ja aina on muistettava, että nämä nuhteet sanelee maan ja kansan hyväksi lämpimästi lyövä sydän; yritän ainakin tulevaisuudessa olla unohtamatta tätä.
Forstén lähtee nyt matkaan kanava-asioiden takia. Hän haluaa rakentaa sulkulaitteet puusta, ja vaikka minun ei pitäisi esittää mielipidettä asiasta, jota tuskin tunnen, ne perustelut, jotka hän varmaankin esittää Sinulle henkilökohtaisesti, näyttävät minusta niin vakuuttavilta, että niihin olisi kiinnitettävä huomiota. Karjalassa, joka on kurjemmassa tilassa kuin Savo, ei ole näköpiirissä suurempia hätäaputöitä. Pielisjoen kanavointi sulkulaitteilla olisi sikäläiselle liikenteelle ratkaisevan tärkeää ja tuottaisi pysyvää hyötyä tulevaisuudessa. Joensuun maatalouskokouksessa asiaa pidettiin äärimmäisen tärkeänä. Samalla kertaa saavutettaisiin kaksi tulosta: avattaisiin uusi entistä helpompi liikenneyhteys tuleviksi ajoiksi ja järjestettäisiin työtä nälkää näkeville. Jos Nerkoon ja Ahkionlahden kanavien sulut rakennetaan hirsistä, nämä työt tulevat paljon halvemmiksi kuin laskelmissa on edellytetty. Eikö näin säästyneitä varoja voitaisi silloin hyvin sopivasti käyttää Pielisjoella? Ehdotus tästä lähetettäneen täältä virallisesti, ja olen antanut Forsténille tehtäväksi puhua asian puolesta. Hän on samaa mieltä ja luvannut toimia tällä tavalla. Sen sijaan hän ei tunnu olevan aivan yhtä halukas siihen, että työläisten päiväpalkasta jokin osuus pidätetään perheen käyttöön luovutettavaksi. Pyydän Sinulta kuitenkin mitä hartaimmin: ota tämä asia herroille työpäälliköille annettaviin ohjeisiin pääkohtien joukkoon. Mielestäni asia pitäisi järjestää suunnilleen näin: työhön ei oteta ketään, joka ei pysty papintodistuksella osoittamaan, onko hän naimisissa vai naimaton. Perheenisille on annettava etusija ennen naimattomia; jauhoja ei saa lainkaan luovuttaa sekoittamatta niihin jäkäläjauhoa, tai jos työmaan yleiseen käyttöön perustetaan leipomoita niissä ei saa leipoa muita kuin hätäleipiä, jotka sitten olkoot parasta laatua. Tietty osa työläisen päiväpalkasta pidätetään ja lähetetään hänen kotipitäjänsä avustustoimikunnalle tai köyhäinhoitojohtokunnalle, jotka puolestaan muuttavat lähetetyt varat hätäjauhoiksi (jäkälällä tai sammalella jatketuiksi ruisjauhoiksi) ja luovuttavat niitä työläisen perheelle. Ellei kysymystä järjestetä jotenkin tuohon tapaan, perheenisä saattaa helpostikin elellä suhteellisen hyvin, ehkä jopa ryypätä markan jos toisenkin vaimon ja lasten kärsiessä nälkää ja kerjäläisvyöryn lähtiessä liikkeelle hätäaputöistä huolimatta täysin hallitsemattomasti. Tällainen järjestely varmastikin lisää asioita hoitavien työtaakkaa, mutta onhan täällä kokonainen ruotuväkiupseerien, aliupseerien jne. armeija, jolla ei suoraan sanottuna ole mitään tekemistä. Tuskinpa noiden miesten terveys vaarantuisi, jos he saisivat puuhaa varastonhoitajina, kirjanpitäjinä, kassanhoitajina, poliisipäällikköinä jne. kanavatyömailla.
Nimismiehet, köyhäinhoito- ja hätäapujohtokunnat ovat saaneet käskyn ja hieman rahaa järjestääkseen kaikkialla helposti jauhoiksi muutettavien ja paikkakunnalta toiselle kuljetettavien jäkälien keruuta ja käsittelyä. Myös Luostan vankilan johtajalle on samoin lähetetty käsky keskeyttää heti – meidän kesken sanottuna – kutakuinkin hyödyttömät ojitustyöt ja ryhtyä sen sijaan keräämään jäkälää. Siellä on nyt 11 miestä; jotakin heidän pitäisi saada kokoon. Rahvaalle osoitettu kehotus, johon on otettu soveltuvia kohtia valtiovaraintoimituskunnan tänne viime kuun 21. päivänä lähettämästä kirjelmästä ja lisäksi toistettu sitä, mitä olen pitämissäni kokouksissa märehtinyt, on parhaillaan painossa lähetettäväksi kirkkoihin ja levitettäväksi muutenkin eri tahoille, ja samoin on painosta valmistumassa kiertokirje läänin säätyläisille, jotta he varoittelemalla ja ennen kaikkea omalla esimerkillään pyrkisivät vaikuttamaan rahvaaseen. Sinulle voidaan toimittaa näytekappaleita, jos niin haluat. Tässä nyt ovat pääpiirteissään ne asiat, jotka tällä hetkellä muistan tehdyiksi Joensuusta paluuni jälkeen. Tulevaisuus näyttää, mitä hyötyä tästä on. En elättele harhakuvitelmia, sillä tämä kansa näyttää minusta olevan luonnostaan sellaista, ettei se syö ellei paloja pureskella sille valmiiksi, sit venia verbo [jos näin saa sanoa].
Tapasin tänään Raninin. Hänen laivassaan on Pietarissa 2 500 säkkiä, ja niitä odotetaan tänne pian. Hän on dazu [lisäksi] ostanut ja maksanut 4 000 säkkiä, mutta jauhot eivät ole vielä tulleet Pietariin. Jos tänne ei pystyä saamaan perille sitä, minkä hankkimisesta voidaan ja halutaan lyödä kaupat lukkoon, muuta ei tarvitakaan täydelliseen kurjuuteen suistumiseksi. Hän kysyi minulta, miten hänen olisi meneteltävä saataviensa kanssa, joita rahvas ei ole maksanut; pitäisikö hänen panna ne uloshakuun vai ei? Neuvoin tietysti toimimaan viimeksi mainitulla tavalla. Hän selitti olevansa valmis odottamaan, jos valtio odottaa saataviaan häneltä. Hän pyysi minua kysymään sitä Sinulta, ja teen sen nyt ja pyydän, että saan tilaisuuden tullen vastauksen.
Minun pitäisi lisätä paljon, mutta Forsténin on vielä tänä iltana saatava kirje mukaansa, ja on jo melko myöhä. Olen Sinulle enemmän kuin kiitollinen siitä, että rohkaisit minua kirjoittamaan Sinulle. En missään tapauksessa lyö laimin tämän kehotuksen noudattamista. Olen päinvastoin pelännyt, että väsyisit pitkiin epistoloihini. Niinpä olenkin erityisen iloinen tietäessäni, että saan tulevaisuudessakin avoimesti ilmaista Sinulle ajatuksiani. Minun olisi varmaankin pitänyt mainita jotakin myös kruunun rästisaatavien ulosotosta, josta olemme vaihtaneet sähkeitä, mutta en ehdi enää mitenkään enempää, joten otan vapauden viitata Rudbäckin senaattori Trappille lähettämään yksityiskirjeeseen, jonka tämä luultavasti antaa muiden tiedoksi.
Aidointa kunnioitustaan ja ystävyyttään vakuuttaen allekirjoittaa
altis ystävä ja palvelija
Joh. Aug. v. Essen.
