Kajaanissa 7.9.1867
Kunnioitettu Veli!
Puolittain epätoivoisena istuudun vahvistamaan murheellisen uutisen, jonka virasto on luullakseni jo ilmoittanut Sinulle sähkeitse, nimittäin että tämän kuun 3. ja 4. päivän välinen yö tuhosi armottomalla kädellä kaiken kevätviljan Kuopion läänistä, ainakin sikäli kuin voi arvioida tämän paikan ja Kuopion välillä tien varrella näkyvien peltojen perusteella. Koska olin jo aiemmin päättänyt lähteä laajahkolle kiertomatkalle lääniin tutustuakseni siihen tarkemmin, lähdin juuri samana aamuna eli 4. päivänä tälle matkalleni Iisalmea kohti. Perunanvarret olivat kaikkialla mustia ja maahan kaatuneita, kun poikkeuksellisen rehevät ja runsasta satoa lupailevat ohravainiot vielä todellakin ilahduttivat silmää, vaikka olikin selvää, että ne kantoivat kuolemaa sisällään. Olin kuuluttanut koolle kokouksen Lapinlahden väestön kanssa, ja asukkaat selittivät minulle yhteen ääneen olevansa varmoja siitä, ettei heidän seurakunnassaan korjata yhtään tynnyriä itämiskykyistä ohraa eikä juuri parhaassa jyvänmuodostusvaiheessa ollutta hallan vahingoittamaa satoa voitaisi käyttää edes ravinnoksikaan. Ihmisparat seisoivat edessäni epätoivosta mykkinä ja selittivät olevansa täysin neuvottomia, enkä valitettavasti voinut ainakaan siinä tilaisuudessa tarjota heille erityisempää lohtua. Muuan iäkäs talonpoika sanoi siellä minulle, ettei yhtä ankaraa hallaa ollut sattunut tähän aikaan vuodesta vuoden 1820 jälkeen, ja uskon sen kyllä, sillä Iisalmessa minulle kerrottiin, että Kiuruvedellä oli kohtalokkaan yön aikana mitattu lämpötilan laskeneen jopa 4 ½ astetta jäätymispisteen alapuolelle. Hallan väitetään vaurioittaneen ruistakin, josta ei muutenkaan odotettu keskinkertaista parempaa satoa, päinvastoin useimmilla seuduilla paljonkin keskimääräistä huonompaa.
Uskallan tuskin ajatella lähintä tulevaisuutta: nälkää, riehuvia tauteja, ryöstöjä ja varkauksia – tällaisten ilmiöiden mitä todennäköisimpään kohtaamiseenhan meidän on valmistauduttava, eikä toden totta tarvita edes kaikkia näitä seikkoja mukaan, kun niiden yhteisvaikutus jo huipentuu yleiseen yhteiskuntamoraalin romahtamiseen, joka jo selvästi havaittavalla tavalla kalvaa syövän tavoin yhteiskunnan juuria ja uhkaa johtaa yleisen järjestyksen katoamiseen.
Täällä ovat hyvät neuvot tarpeen, enkä ainakaan juuri nyt pysty näkemään selvästi, mitä voidaan ja pitää tehdä. Jokainen pystynee kuitenkin ymmärtämään, että ellei ajoissa huolehdita kelvollisen ohransiemenen hankkimisesta jo tämän syksyn aikana, voimme odottaa ensi vuodenkin olevan samanlainen hätävuosi. En uskalla ratkaista, olisiko tämä tehtävä hallituksen toimesta vai käyttämällä yksityisten kauppiaiden yritteliäisyyttä hyväksi, mutta pelkään kuitenkin avun jäävän tulematta, jos luotetaan pelkästään kauppiaisiin, sillä tuskinpa voidaan toivoa kauppiaiden olevan halukkaita luopumaan tavarastaan luotolla, eikä talonpojilla ole lainkaan varoja sen ostamiseen käteisellä. Lisäksi uskon, että masentunut väestö saisi ainakin huojennusta ja lohtua, jos hallitus ilmoittaisi avoimesti, että se myöntää epätoivoisen tilanteen takia lykkäystä saataviensa perintään ja pitää kiinni oikeuksistaan vain sellaisissa tapauksissa, joissa yksityiset velkojat eivät myönnä lykkäystä. Uskoakseni hallitus voi turvallisin mielin astua tämän askeleen siitäkin syystä, ettei se valitettavasti voi toivoakaan vallitsevissa epätoivoisissa oloissa saavansa minkäänlaisia lyhennyksiä saatavistaan; pian ei nimittäin pakkohuutokauppoihin ilmaannu yhtään ostajaa, ja tästä hyötyvät vain pakkohuutokaupan toimeenpanijat, jotka näinä koettelemusten aikoina korjaavat runsasta satoa.
Tavatessani ihmisiä kestikievareissa olen kehottanut heitä käyttämään luonnon tarjoamaa hätäravintoa toivomatta enää apua hallitukselta, jonka varat eivät riitä loputtomiin. Yksimielisesti on kyynelsilmin ilmaistu kiitollisuus hallitusta kohtaan, jonka apua vailla olisi viime vuosina menehdytty. Hallituksen isällistä avuliaisuuttakaan ei rohjeta enää vaatia, halutaan pyrkiä selviytymään omin avuin niin hyvin kuin pystytään – enää rohjetaan pyytää vain, että velkojen perintää lykättäisiin ja saataisiin ohransiementä ensi vuodeksi ja että irtaimelle väestölle annettaisiin mahdollisuus itsensä elättämiseen järjestämällä sille yleisiä töitä. Rohkenen tämän takia tiedustella, voitaisiinko Nerkoon kanava, josta jo 2/3 on valmiina, rakentaa valmiiksi, etenkin kun siten saavutettaisiin kaksi suurempaa tavoitetta – ensinnäkin pelastettaisiin irtain väestö uhkaavalta nälkäkuolemalta ja toiseksi tuotettaisiin laajalle maaseutualueelle suunnatonta hyötyä ikuisiksi ajoiksi. Tiedän sinun vastaavan minulle tähän, ettei rahaa ole; siihen taas minä pyydän saada vastata, että silloin on valtiolle lainaa ottamalla hankittava rahaa, jos halutaan tämän maan ja tämän kansan vielä olevan olemassa. Yleisen kansallisonnettomuuden tapahtuessa on ryhdyttävä äärimmäisiin ponnistuksiin ja poikkeuksellisiin toimiin, ellei haluta koko kansakunnan tuhoutuvan, ja tällaista ajatusta torjumaan nousee varmasti pinnallisinkin kansallistunto. Kukaan ihminen tässä maassa ei voi syyttää Sinun valtiovarainhoitoasi maan varojen tuhlaamisesta ja levittelystä turhiin, tuottamattomiin tarkoituksiin, ja niinpä olenkin täysin varma siitä, että tässä maassa jokainen, jolla on sydäntä ja tunnetta maataan kohtaan ja edes jonkin verran kykyä yleisten asioiden ajattelemiseen, hyväksyisi tällaisen lainanoton täydellisesti.
Aavistaen onnettoman yön aiheuttaman koko kurjuuden aioin jo ennen lähtöäni Kuopiosta ilmoittaa Sinulle asiasta sähkeitse; kun en kuitenkaan vielä tiennyt mitään yksityiskohdista enkä tuhojen laajuudesta, päätin lykätä ilmoituksen antamista, kunnes saisin jonkin verran varmaa tietoa asiasta. Valitettavasti minulla nyt on tietoa ja vieläpä kaikkein murehduttavinta luonteeltaan. Koska oletan, että lääninhallitukseen on lähtöni jälkeen saatu luotettavia tietoja muiltakin paikkakunnilta, virasto on epäilemättä ilmoittanut ne Sinulle sähkeitse. Tultuani läänin rajalle arvelin, että voin loikata sen yli käydäkseni täällä Kajaanissa veljeni luona, jonka kotona en ole vielä käynyt hänen avioitumisensa jälkeen, vaikka hän on ollut naimisissa jo lähes 20 vuotta. Aion palata täältä Iisalmeen ja jatkaa sieltä Kiuruvedelle, Pielavedelle, Maaningalle, Nilsiään, Rautavaaralle, Nurmekseen, Pielisjärvelle, Enontaipaleelle [Enoon], Ilomantsiin, Pälkjärvelle, Tohmajärvelle, Kiteelle, Kesälahdelle, Rääkkylään ja Joensuuhun, jonne saavun suunnitellun maatalouskokouksen aikaan. Heti palattuani ja ehdittyäni hiukan koota ajatuksiani lähetän Sinulle mahdollisimman pian selostuksen matkastani.
Veljelleni kihlakunnasta saapuneiden tietojen mukaan seuraavia lämpötiloja on mitattu tuona kauhean maineen saaneena yönä: Hyrynsalmella 5, Kuhmossa 2–3, Sotkamossa 1, Paltamossa 1 ja Kajaanissa 2 astetta alle jäätymispisteen.
Pyytäen Sinulta anteeksi laveasanaisuutta, joka ei alkuaan ollut tarkoitukseni, olen edelleenkin vilpittömintä kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen
todella altis ystäväsi ja palvelijasi
Joh. Aug. v. Essen
