On runouden taivas olemassa yhä, vaan rumpuin tohinalla

kappas, jos toinen tähtikupu kaartuu alla!

Ei runon ruhtinattarella istuin ole vakaa –

hän laakereiden sijaan hörhelöitä jakaa!

Sä maasi runouden puolustaja

nyt mistä sait tuon poltteen jalon,

mikä sai liekehtimään järkes valon

ja sinut tanterelle ajaa?

Ken kohotti sun sankariksi,

sai tekoon urhoolliseen ryhtymään?

Sä ääneen ylistämään ryhdyit miksi

ja vaadit muita kuoroon yhtymään?

Et tyydy hiljaa kunnioittamaan

muistoa kaatuneiden urhojen.

Kun pystyit ”kunnian hymyn” voittamaan,

kai itse pyrit sekaan sankarten.

Niin valtaistuimelle nostit ”pyhimyksen”,

ettei se tyhjä sija menis hukkaan.

Se ainoastaan tuottaa hämmästyksen,

kun itse vierelle et asetukaan.