Freja nro 40, 20.5.1842: Filosofin ajatuksia kauniimmasta sukupuolesta

Tietoka dokumentista

Editoitu teksti

Suomi

(Rouvat lukekoot aviomiehilleen ja nuoret naiset rakastajilleen)

 

Ken on lukenut Kantin pikkukirjoituksia, on varmasti ihmetellyt hänen maailman ja ihmisten tuntemustaan, vaikka hän eli suurimman osan elämästään saman kamarin seinien sisällä. Suhteessa naisiin Kant muodostaa triumviraatin Leibnitzin ja Swedenborgin kanssa. Siitä huolimatta hän on kirjoittanut naisten luonteesta ja määrityksestä enemmän totuuksia kuin konsanaan rutinoiduin kosiskelija. Ja hän kirjoittaa aina niin kohteliaasti, että se sopisi täydellisimmälle kavaljeerillekin. Kant sanoo antropologiassaan muun muassa näin:

”Pope uskoo, että naissukupuoli (tarkoitetaan selvästikin sen sivistynyttä osaa) on luonnehdittavissa kahdella ominaisuudella: hallitsemisen halulla ja huvittelutaipumuksella. Huvilla ei tällöin pidä ymmärtää kotoista, vaan julkista huvia, missä naiset voivat tuoda itseään esiin ja olla edukseen. Tällöin jälkimmäinen taipumus sulautuu edelliseen – haluksi olla ensimmäinen kilpailijattarien joukossa miellyttämisen taidossa, ja jos mahdollista voittaa heidät kaikki maussa ja rakastettavuudessa. – Edellinen taipumus, yhtä vähän kuin mikään muukaan ei tosin kelpaa luonnehtimaan kokonaista ihmisryhmää suhteessa toiseen ryhmään. Onhan pyrkimys saada itselleen etua yhteinen kaikille ihmisille ja siten myös pyrkimys päästä hallitsemaan mahdollisimman laajasti. Sitä pyrkimystä ei voi siis luonnehdinnassa käyttää. Kun naissukupuoli on vahvemman sukupuolen kanssa jatkuvissa riidoissa, mutta sangen hyvässä yhteisymmärryksessä, voisi ominaisuuden paremmin lukea naisen luonteeseen kuuluvaksi ellei se olisi luonnollinen seuraus naisten keskinäisestä kilpailusta heidän tavoitellessaan miesten suosiota ja kiintymystä. Hallitseminenkin kuuluu siis varsinaiseen tavoitteeseen, kun taas huvittelunhalu on pelkkä keino sen saavuttamiseksi, saahan naisten mielihalu vapaammin vaikuttaa huveissa.”

Kant väittää edelleen, että naisen luonnehtimiseksi oikein on otettava huomioon hänen luonnollinen määrityksensä. Kantin mielestä tämä löytyy seuraavista seikoista: 1. suvun jatkaminen, 2. yhteiskuntaelämän sivistäminen ja hienostaminen.

Edelliseen määritykseen perustuu naissukupuolen heikkous ja miehen antaman suojelun tarve ja oikeus siihen. Samalla se kuitenkin ”antaa naiselle jo varhain luottamuksen siihen, että hän pystyy miellyttämään. Sen sijaan nuorukainen pelkää aina tekevänsä epämiellyttävän vaikutuksen ja kiusaantuu siksi naisten seurassa. Nainen vaatii oikeutetusti pelkän naisellisuutensa perusteella kunnioitusta persoonaansa kohtaan, vaikka olisi ilman ansioitakin, ja hän on ylpeän tietoinen siitä, että voi jo tällä perusteella torjua miehen kaikki lähentelyt.”

Ja ”koska luontokin tahtoi antaa meille tämän hienomman seuraelämän ja säädyllisyyden tajun, joka kuuluu sivistykseen, se teki naissukupuolen miesten hallitsijattariksi kunniallisuutensa, sanojensa ja eleidensä kaunopuheisuuden ansiosta. Luonto antoi naiselle varhaisemmin ilmenevää viisautta, jotta tämä osaa käyttäytyä ja vaatia mieheltä kohteliaisuutta. Näin näkymättömiin jäävä lapsi vaatii miehen jaloudelta hoivaa ja näin mies tulee johdetuksi, joskaan ei moraalisuuteen, niin kuitenkin sen esikouluun ja puetuksi sen pukuun – sivistyneeseen kohteliaisuuteen.”

Vaikka lukijattaremme tietääkin hyvin, että tätä valtaa ei voi häneltä kieltää, hän on ehkä silti kuullut jonkun ruokkoamattoman miehen väittävän, että moinen saa kyllä luvan loppua häiden jälkeen. Ehkä lukijattaremme luulee, että meidän poikamies-filosofimme on tällainen karkea tollo ja vaatii miehen valtaa avioliitossa. Kaukana siitä! Katsokaapa, mitä Kant tästä sanoo:

”Tahtoisin sanoa kohteliaisuuden kielellä, joskaan ei ilman totuutta: naisen pitää hallita, miehen johtaa. Sillä halu hallitsee ja järki johtaa. Aviomiehen esiintymisen on todistettava, että vaimon paras on lähinnä miehen sydäntä. Mies tietää parhaiten, miten hänen taloudelliset asiansa ovat ja miten pitkälle hän voi mennä. Niinpä hänen on viisaan ministerin tavoin julistettava huvituksiin taipuvalle monarkilleen, joka tahtoo järjestää juhlat tai rakentaa uuden palatsin, että velvollisuus tosin vaatii noudattamaan korkeaa käskyä, mutta aarrekammiossa ei tällä hetkellä ole yhtään rahaa, että välttämättömät menot on hoidettava ensin jne. Näin korkein taho voi tehdä mitä huvittaa, sillä pienellä erotuksella, että ministerillä saa olla aina oma näkemyksensä1 tämän tahon asioista.”

 

 

  • 1. Kääntäjä tunnustaa väärentäneensä hieman tätä ilmausta. Näemme muuten, että Kant tunsi jo hyvin meidän aikamme kuuluisan lauseen: Le roi règne et ne gouverne pas. [Kuningas hallitsee eikä johda.]

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: