1.Stockholms Fabriks- och Manufaktur-Societeters underdåniga påminnelser vid tullkomitéens betänkande och förslag till ny tulltaxa.
2. Införselsfrihet och skyddsförfattningar, betraktade ifrån erfarenhetens och historiens synpunkt af Fr. List, professor. Med företal och tillägg af öfversättaren.
Nämä molemmat julkaisut ansaitsevat suurta huomiota, paitsi runsaan sisältönsä ja vapaan tieteellisen tutkimuksensa ansiosta, myös kiistakirjoituksina. Ne käsittelevät periaatekysymystä, joka on tällä hetkellä säätyjen pohdittavana ja jonka ratkaisusta riippuu maan onni tai onnettomuus nyt ja tulevaisuudessa. Julkaisut ovat tervetulleita etenkin niille, jotka eivät ole erikseen tutkineet aihetta, mutta haluavat saada sen luonteesta toisenlaisen käsityksen kuin tietyt valtiopäivämiehet pateettisissa puheissaan antavat. Toisaalta ne tarjoavat myös kirjallisesti sivistyneelle valtiontalouden harrastajalle tietoa siitä mikä on tämän tieteen nykyinen tila ja millaisia mullistuksia tiettyjen maiden kokemukset ovat sen periaatteissa saaneet aikaan.
Ensimmäiseen julkaisuun sisältyy nimen osoittaman tärkeimmän kirjoituksen ohella joukko ”valaisevia lisäyksiä ja huomautuksia”. Viimeksi mainitut ovat laajojen tutkimusten tuloksia ja ne todistavat kokemukseen ja oleviin oloihin perustuen kaiken sen mitä itse tekstissä esitetään. Niissä on niin runsaasti kumoamattomia tosiasioita, että tällaisten seikkojen piintyneimmänkin pohdiskelijan on havaittava miten vaarallista on rakentaa valtion talous joillekin abstraktisille ja siis mielivaltaisille yleisille väittämille. Julkaisussa tähdennetään niitä olosuhteita, jotka ovat ehkäisseet korkeampien elinkeinojen kukoistusta Ruotsissa sekä niitä seurauksia, joita tullikomitean ehdotuksessaan ajamilla toimenpiteillä todennäköisesti on maalle. Julkaisusta saa perin omalaatuisen käsityksen sekä komitean toiminnasta että sen jäsenten näkemyksistä. Siitä näet näkee komitean jäsenten ratkaisseen tärkeimmän kysymyksen ennen kuin he ovat tutustuneet niihin huomautuksiin ja toivomuksiin, jotka tehdas- ja manufaktuuriyhdistykset sille kirjallisessa muodossa hallituksen kehotuksesta esittivät. Kun muissa maissa tällaisten komiteoiden tärkeimpänä tehtävänä pidetään sitä, että ne kuulevat tehdas- ja manufaktuurituotannon harjoittajia, niin Ruotsin tullikomitea ei katsonut moisen ansaitsevan vähäisintäkään huomiota. Komitean ja kaikesta päätellen myös monien valtiopäivämiesten osoittamalla innostuksella voi siis olla monenlaisia syitä. Eräs tärkeimmistä lienee väärin ymmärretty kauppiaiden etu. Kauppiaathan näkevät kauppavapauden laajentamisessa kultakaivoksen. Julkaisu osoittaa enemmän kuin selvästi millaista luulottelua ne toiveet ovat. Toisessa julkaisussa esitetään lisää todisteita eri maiden historiasta. Herroilla ruukinomistajillakin on ”oma etunsa” valvottavanaan tullikomitean mietinnössä. Heidät luvataan näet vapauttaa kokonaan kankiraudan vientitullista. Tätä vapautusta he ovat tavoitelleet herättämällä toivekuvia siitä, että valtio saisi korvauksen menetyksestään tuontitullien korotuksilla, ts. kotimaisten tehtaiden kustannuksella. Pelissä voi olla vielä yksi intressi, nimittäin ulkomaalaisten etu. Kun on jälkimmäisestä julkaisusta lukenut niistä moninaisista tempuista, joihin esimerkiksi englantilaiset ovat turvautuneet sekä vanhassa että uudessa maailmassa hankkiakseen markkinoita tuotteilleen, ja kun ajattelee millaiseen ahdinkoon heidän vientikauppansa on nyt joutunut, voi jotakuinkin varmasti sanoa, etteivät he olisi jättäneet käyttämättä Ruotsin tämänhetkistä konjunktuuria hyväkseen. Kauppavapauden innokkaista kannattajista monet tietävät, kenen asioita he oikein ajavat, monet muut eivät sitä taas lainkaan tiedä.
Tärkein asia, jonka tehdas- ja manufaktuuriyhdistysten julkaisu osoittaa päivänkohtaisesta kysymyksestä, kuuluu lyhyesti: jos kielto kumotaan ja suojatulli säädetään, se merkitsee tällä hetkellä ja Ruotsin tullivalvonnan ja ylipäänsä tullilaitoksen nykyisessä vaiheessa suoraa askelta kotimaisten tehtaiden tuhoamiseksi. Porvarisäädyn erään edustajan on tosin kuultu väittävän, että on helpompi valvoa tullipetoksia kuin salakuljetusta. Pelkästä kunnioituksesta arvoisaa puhujaa kohtaan oletamme, ettei hän ole itsekään odottanut sanojaan uskottavan. Ellei hän todellakaan tiedä miten tullipetoksia tehdään, niin esittelemästämme julkaisusta on saatavissa runsaasti senkin alan tietoja. Tullikomitea ei ole tehnyt mitään ehdotusta toistaiseksi kukoistaneen tullipetosten virran patoamiseksi. Se on vain lisännyt kiusausta ja mahdollisuuksia entistä laajamittaisempaan petostoimintaan. Niin ollen ei tarvitsekaan ihmetellä, että komitea on saanut monilta tahoilta osakseen – kiitosta.
Paitsi että julkaisussa käsitellään sitä periaatekysymystä, onko rajoittamaton vai rajoitettu kauppavapaus parempi, siinä on paljon muutakin sellaista mikä herrojen kosmopoliittien ja maailmanparantajien kannattaa lukea ja ottaa pohdittavaksi.
Se on tältä kannalta läheisessä yhteydessä julkaisuun nro 2, jossa yleisten kuvausten muodossa esitetään suuri joukko tietoja. Erityisen yksityiskohtaista valaistusta niihin saa osaksi kääntäjän huomautuksista, osaksi ensimmäisen julkaisun selityksistä. Valpas lukija tulee vakuuttuneeksi siitä, miten läheisesti oppi yleisestä kauppavapaudesta liittyy oppiin yleisestä ihmisoikeudesta positiivisen, kansallisen lainsäädännön sijasta, edelleen oppiin rajoittamattomasta yleisestä edustajainvaalista jne., miten se lyhyesti sanottuna liittyy sen lajin liberalismiin, joka asettaa järjen valtion ja sen laitosten ulkopuolelle, jolloin järki ilmenee väkivaltana ja mielivaltaisuutena. Ken on nähnyt esitettävän, että fysiokraattien oppi kuuluu Ranskan vallankumouksen vaikuttaviin syihin, käsittää näistä julkaisuista mitä tällä tarkoitetaan. – Professori List, joka on joutunut liberaalin ajatus- ja toimintatapansa vuoksi pakenemaan maastaan, esittää avoimesti vakaumuksenaan, että jos ”Colbertin järjestelmää” olisi jatkettu viisaasti ja ymmärtäen, se olisi ”reformien tietä” voinut vaikuttaa ”julkisen vapauden muodostumiseksi” aina siinä määrin, että ”Ranska ei olisikaan kokenut vallankumousta”. Mainitut abstraktiset opit perustuvat abstraktioihin, joissa jätetään kokonaan huomiotta yhteiskunnan tila. Jos kannattaa yleistä kaupan vapautta, se merkitsee kannatuksen antamista myös kaikista maapallon kansakunnista koostuvalle yleiselle yhteiskunnalle. – Sikäli näitä teorioita voi pitää kauniina unena ”tuhatvuotisesta valtakunnasta”. Jos sen sijaan ryhdytään ajamaan yleistä kauppavapautta Ruotsin nykyisessä tilanteessa ottamatta huomioon ryhtyvätkö toiset kansakunnat vastaavaan, kyse on sen asteisesta itsensä uhraamisesta, ettei kristinusko vaadi sellaista edes yksilöiltä, kansakunnista puhumattakaan. Valitettavasti Ruotsissa yritetään tässäkin asiassa sellaista mikä on muualla hylätty jo vuosikymmeniä sitten. Luullaksemme halu kokeilla in praxi [käytännössä] perustuu tieteellisen elämän puutteeseen, teoriaa kohtaan tunnettuun penseyteen.
”Kansallisia elinkeinoja” koskevista puheista nähdään, miten pitkälle käsitysten sekaannus on ehtinyt meneillään olevassa riidassa. Silti ei tarvittane erityisen paljon ”ajatuskyvyn vaarallista pinnistämistä” jotta oivalletaan, että kansallinen elinkeino on myös sitä, että tuotetaan kaikkea sellaista, mikä on tullut kansakunnalle jokseenkin yleisesti tarpeelliseksi. Etenkin nyt kun pauperismi uhkaa Eurooppaa uudella vallankumouksella, pitäisi jokaisen kansakunnan toki ymmärtää oman etunsa mukaiseksi nostaa elinkeinot vähintäänkin sille tasolle, että niiden tuotteilla tyydytetään maan oma tarve. Maanviljelijätkin ovat oppineet näkemään, että tehtaat ja manufaktuurit hyödyttävät heitä lisätessään kuluttajien määrää. Ja maanviljelystuotannon kasvu merkitsee toki pysyvämpää ja yleisempää etua kuin se hyöty, jonka muutamat kauppiaat voisivat hankkia vapaasta tuonnista. Jälkimmäinen on sitä paitsi nopeasti ohimenevää lajia, sillä markkinat täyttyvät ennen pitkää ja painavat hinnat alas. Kun maanviljelystuotteiden menekki vähenee, silloin häviää ostajia kaikilta niiltä tavaroilta, joita voi kutsua ylellisyystavaroiksi.
Tunnustamme yllättyneemme, että vapaa Pohjois-Amerikka on jälkimmäisessä julkaisussa laskettu niihin valtioihin, jotka ovat eniten kärsineet vapaakaupan väistämättömistä seurauksista. Professori Listin tietojen todenperäisyyttä ei voi kuitenkaan epäillä, yhtä vähän kuin hänen pätevyyttään arvioida sellaisen maan oloja, missä hän on oleskellut useita vuosia maanpakonsa aikana. Yhtä yllättävä on kääntäjän huomautus sivulla 65 ja seur. niille, jotka ovat tahtoneet nostaa Norjan mallimaaksi myös kansantaloudessa.
Lopuksi tämän kirjoittaja uskoo voivansa ehkä puolueettomammin kuin kukaan tulevista arvostelijoista osoittaa kunnioitustaan aidosti tieteellisestä käsittelytavasta ensimmäisen julkaisun tekijälle, joka tiettävästi on myös toisen julkaisun kääntäjä. Hän ei ole suinkaan tyytynyt tyhjiin abstraktioihin eikä vain mekaanisesti keräämään kasaan asiakirjoja, vaan päinvastoin osoittanut näissä julkaisuissa filosofista terävyyttä ja näkemystä. Perinpohjaisiin opintoihin perustuu myös hänen kunnioituksensa kokemuksen opetuksia kohtaan. Sellaisia ominaisuuksia ei tapaa usein yhdessä ja tekijä näyttää saaneen niistä Ruotsissa vähemmän tunnustusta kuin hän tosiasiassa ansaitsee.
