Teos on, kuten sen nimikin sanoo, tarkoitettu varsinaisesti muistojulkaisuksi edesmenneen nuoren miehen ystäville ja tovereille. Kuitenkin teos on perin mielenkiintoinen kaikille, jotka pitävät hyvästä ja jalosta. Harvoin löytää kirjailijaa, joka olisi niin täynnä tällaista rakkautta. Eikä mikään ole niin lohdullista ja rohkaisevaa kuin varmuus siitä, miten pitkälle inhimillinen heikkouskin pääsee kun sitä ajaa puhdas ja luja tahto tavoitella jaloutta maan päällä.
Täytyy ällistellä tätä nuorukaista, joka perusti 11-vuotiaana runousyhdistyksen ja päätti tulla kirjailijaksi, oli 13-vuotiaana perehtynyt saksalaiseen, ranskalaiseen ja englantilaiseen kaunokirjallisuuteen ja oli sitä paitsi ikätovereitaan etevämpi varsinaisissa kouluopinnoissa. Hän kuoli ehtimättä täyttää 23 vuotta ja jätti jälkeensä joukon tieteellisiä tutkielmia, kirjeitä ja runotuotteita, jotka on kirjoitettu niin vakavasti ja harkiten, että opintonsa päättänyt mieskin voisi olla siitä ylpeä. Lukijan valtaa rakkaus ja ihailu tätä puhdasta ja rakastavaa ihmismieltä kohtaan. Häntä ei ajanut näin varhaiseen toimintaan halu päästä esille tai saavuttaa onnea, vaan palava epäitsekäs pyrkimys päästä itse totuuteen ja hyödyttää totuuden julistajana kanssaihmisiä. Ja kuitenkin täytyy valittaa jotain. Sielun varhaiskypsyys näkyy kuluttaneen liian ankarasti nuorukaisen elinvoimaa. Jännitys voimistui jo alun perinkin herkässä mielessä ja sitten kaiken kukkuraksi tullut suru äidin kuolemasta aiheutti ruumiillisen sairauden. Se vaikutti puolestaan sieluun eikä miehuullisinkaan kamppailu kyennyt voittamaan sairauden turmiollista vaikutusta. Missään tekijän tekstissä ei kuitenkaan havaitse tällaisessa heikkoudentilassa tavallista toivottomuutta kaiken maallisen epätäydellisyydestä ja turhuudesta. Päinvastoin hän näkee ikuisen kuultavan kaiken maallisen lävitse, vaikka sisäinen ennakkoaavistus ajoikin häntä suuntaamaan katseen siihen maailmaan, jonka hänen toivonsa lupasi näyttää peittelemättömässä loistossaan.
Tämä tekijän sielun suuntaus näyttää määränneen myös hänen spekulaationsa kulun, niin että hän viitoitti ennakolta päämäärän, joka hänen piti saavuttaa. Teoksen sisältämät filosofiset kirjoitelmat ovat pelkkiä katkelmallisia esitutkimuksia eikä niiden voi niin ollen odottaa rakentuvan ennakolta muodostetusta mielipiteestä riippumatonta ja johdonmukaista järjestelmää. Sen sijaan ne tarjoavat täydellisen kuvan Kjellanderin maailmankatsomuksesta, joka on monilta osiltaan yhtä omaperäinen kuin syvällinenkin. Jotta voisi käydä käsiksi kaikkein syvällisimpiin ongelmiin yhtä rohkeasti kuin tämä tekijä, vaaditaan nuorekasta verta ja tähän liittyviä suhteellisen puutteellisia tietoja siitä, mitä samoissa kysymyksissä on jo yritetty ja saatu aikaan. Kaikkien ei ole kuitenkaan suotu ponnistella yhtä menestyksellisesti kohti kysymysten ratkaisua. Jos näin meneteltäessä syntyy yhtäältä monia aukkoja ja ketjun monet renkaat jäävät liian heikoiksi, niin toisaalta tutkimuksen on oltava kulultaan sitä omaperäisempää ja opettavampaa. Näin on etenkin jos tutkimusta ohjaa syvä vakavuus yhdessä ylivoimaisen ajattelutaipumuksen ja harjaantuneen terävyyden kanssa. Erityisesti tämän kaltaiset tutkimukset ovat omiaan herättämään ja elähdyttämään tiedonhalua ja ohjaamaan lukijaa itsenäiseen tutkimukseen, sillä niissä on lämpöä, totuus murtautuu niissä usein esiin ja toisaalta ne jättävät vielä tilaa epäilylle ja ristiriitaisuudelle. Koska tekijä käsittelee mieluiten spekulaation konkreettisimpia ja ihmiskunnan kannalta tärkeimpiä kysymyksiä, hän avaa lukijalle sitäkin laajemman näkymän tiedon alueelle. Ilmaisun moitteettomuus ja tyylin selkeys, mikä on yhteistä koko teoksen sisällölle, lisää näiden filosofisten kirjoitelmien arvoa. Siten ne ovat jokaiselle tieteellisesti sivistyneelle lukijalle sekä nautittavia että omiaan herättämään aiheellaan hänessä voimakkainta harrastusta. Etenkin jokaisen opiskelijan on syytä paneutua niihin, vaikka niiden kiinnostavuutta ei lisääkään se, että ne kuuluvat filosofisiin kirjoituksiin, joita ruotsalaisessa kirjallisuudessa on niukasti.
Osa kirjeistä on omiaan tuomaan esiin etupäässä tekijän sisäistä minää. Harvoin tapaa ihmistä, jonka sisin olisi yhtä riippumaton elämän kielteisistä puolista. Tämän osoittaa kirjeiden kärsivä, mutta miehekäs, lämmin, puhdas ja jalo minä. Osa kirjeistä kuvaa tekijän matkoja Saksassa ja Italiassa ja ne ovat sekä viihdyttävää että opettavaista luettavaa jokaiselle sivistyneelle lukijalle.
On vaikea muodostaa käsitystä tekijän runoilijanlaadusta muutamien teoksen tarjoamien näytteiden perusteella. Ne ovat kylläkin melko kauniita ja ovat yhdessä muun aineiston kanssa tervetulleita ja merkityksellisiä. Lähes jokainen, jolla on tekijän kaltainen kirjallinen sivistys, kykenee eräässä elämänsä vaiheessa kirjoittamaan auttavasti säkeitä. Jos hän on sinä aikana ahkera, voi erinäisistä runoista tulla aika onnistuneita. K:n runoilijan tuotteet erottaa monien muiden aloittelevien laulajien yrityksistä ajatuksen rikkaus ja selkeys ja on helppo löytää selitys sille. Ilmaisu on yksinkertaista ja säkeet hallittuja, mutta niistä ei sopine kuitenkaan etsiä varsinaista lyyristä innoitusta, sen enempää kompositiosta, kuvista kuin ilmaisustakaan. Otamme näytteeksi runon, joka ehkä vie jossain määrin uskottavuuden äsken esitetyltä arviolta. Se on kuitenkin kaksin verroin mielenkiintoinen kauniisti ajateltuna ja esitettynä sekä näytteenä siitä, miten tekijän kaltainen mielenlaatu käsittää sukupuolten rakkauden ja käsittelee kulunutta aihetta.
”Till Maria
På dig jag tänker, när för minnets villa / Min barndom dyker evigt upp och flyr: / Uti din röst, likt ur ett fjerran, stilla / Dess blida helsning för min längtan gryr.
Jag skådar dig, när i min håg jag hvälfver / Med blygt begär en väntad framtids rön: / Uti din rodnad mig till mötes skälfver / Hvar salig skickelse, hvar helig lön.
Om mig en glädje bryr i vänligt hvimmel, / Om mig en blixt af tjusning genomfar, / Till dig jag blickar, på din pannas himmel / Min glädjes mening hvilar lugn och klar.
Jag söker dig, då sorgens udd mig sårar, / Och syndens natt mig fattar med sitt ve: / Uti ditt öga genom gömda tårar / Jag smärtan ser i sin försoning le.
Dig famnar jag, när fromt i bön förklarad / Min längtan höjer sig, min suckan dör: / En evig bön ånyo tänd och svarad / Uti ditt lif jag sakta andas hör.
Min framtids löfte och min barndoms minne! / Ehvart jag blickar, möter blicken dig. / Min sorg och lust, min böns gestalt och sinne, / På dig jag tänker, o, så tänk på mig!”
Julkaisija näkyy valinneen ja järjestäneen nämä jälkeen jääneet tekstit huolella ja tarkoin, ja teeskentelemätön esipuhe Kjellanderin elämäkertoineen on sekin täysin sopusoinnussa teoksen muun sisällön kanssa. Vainajan muut ystävät antavat varmasti julkaisijan tekemälle palvelukselle sen ansaitseman arvon. Arvokkaasta tutustumisesta tekijään arvostelijakin kiittää sekä julkaisijaa että kustantaja Z. Haeggströmiä, joka on antanut uuden näytteen halustaan edistää Ruotsin tieteellistä kirjallisuutta.
F.
