Hyvä Veli Kilttimies!

Sinun syntiesi ja minun syntieni takia saat murhaavaksi tehtäväksesi uudistaa velkasitoumukseni sille saatanan karhunpesälle, pankille. Hanki professori J. J. Tengströmiltä nimikirjoitus takaajan paikalle oheiseen asiakirjaan, todellakin kaikkein proosallisimpaan, jonka kukaan kopistiparka on tässä maailmassa joutunut kauniisti kirjoittamaan. Koska niin Sinä kuin Professorikin olette luultavasti nuorille miehille soveliaalla ja heitä kaunistavalla tavalla sangen kokemattomia etsimään tietänne noissa ihmisiä nielevissä labyrinteissa, ryhdyn minä, koskapa olen paremmin oppinut niissä liikkumaan, Teidän Ariadneksenne ja opastan Teitä siellä antamalla oheisen reseptin siitä tavasta, jolla tämä yhteys on kirjallisesti laadittava.

Kun tämä kaikki on saatu valmiiksi, Sinun edessäsi on vielä sama asia, josta ystävämme Stubben alituisesti sangen hartaasti huolehtii – nimittäin ”käynti eno Bergenklingan luona”, jotta saisit hänen pyhästä kädestään kanonisoinnin tälle minun uudelle luovuttautumiselleni pirun haltuun. – Parahin Veli. Ehkäpä Sinä nyt suuresti pahastut minuun, kun olen sekoittanut Sinut tähän melankoliseen karhujahtiin, mutta minkäpä sille mahtaa! Pahinta mitä raivoissasi voit tehdä on, että tulet tänne ja isket itse minut hengiltä; mutta se olisi ehkä myös parasta, sillä sittenpä pääsisin kerralla painiskelemasta alituisesti karhujeni kunnialegioonan kanssa, ja se olisi joka tapauksessa kunniakkaampi kuolema kuin joutuminen niiden repimäksi, mikä lienee ennemmin tai myöhemmin minun osanani – viimeistään viikon kuluttua seuraavat ne keihäät, joita arsenaalistani silloin löytyy, jotta suurinta noista hirviöistä ainakin vähän haavoitettaisiin. Käyttele niitä silloin yhtä varmalla kädellä kuin Thomas Hane.

Jos tapaat ystävämme Hedbergin et Borgin, niin sano heille minun puolestani: että samoin kuin olen aina ollut erityisen taipuvainen kunnioittamaan niitä hyviä ominaisuuksia, joita olen sattumoisin kohdannut lähimmäisissäni, en voi nytkään kieltää mitä syvintä ihmetystäni ja ihailuani heidän verratonta vaiteliaisuuttaan kohtaan, mutta että minua kuitenkin hieman harmittaa, että en saa ensiksi mainitulta riviäkään asioista, jotka hän toki tuntee.

Terveisiä ja anteeksi

ystäväsi, Fredr C–s

Kiire, Haminassa 25.8.1833