On ilahduttavaa huomata, että Helsingfors Tidningar esittää numerossaan 120 suhteellisen oikean käsityksen pankin asemassa rahanuudistuksen jälkeen tapahtuneesta muutoksesta.
Artikkelissa esiintyvät virheet eivät pääasiallisesti ole arvon toimituksen aiheuttamia, vaan aiemmin julkaistujen kuukausikatsausten puutteellisuudesta johtuvia.
Niihin kuuluu väite, että 31. lokakuuta 1865 Hypoteekkiyhdistys oli nostanut talletuksestaan jo 2 815 000 markkaa, mikä määrä siis sisältyy pankin mainittuna päivämääränä ilmoittamaan valuuttavarantoon – niin kuin toisaalta myös sen setelinantoon.
On aivan totta, että mainitusta päivämäärästä tämän vuoden huhtikuun loppuun mennessä pankin setelinantoa takaavat valuutat ovat kuukausikatsausten mukaan vähentyneet 4 529 000 markalla ja venäläinen luottopaperivaranto 933 000 markalla. Sen sijaan ei pidä paikkaansa, että Hypoteekkiyhdistyksen nostojen yhteismäärän 7 180 000 markan ja pankin ulkomaisina valtiopapereina omaavien 2 491 000 markan välisen eron katsotaan muodostavan samanlaisen valuuttavarannon supistumisen.
Likviditeetti sen sijaan tulee täysin selväksi, jos se esitetään seuraavasti:
31. lokakuuta 1865
Setelinantoa takaavia valuuttoja 17 346 000
Venäläisiä luottopapereita 2 777 000
20 123 000
30. huhtikuuta 1866
Samoja valuuttoja 12 816 000
Venäläisiä luottopapereita 1 843 000
Ulkomaisia valtiopapereita 2 491 000
17 150 000
johon tulee lisätä
liikkeelle laskettu hopearaha 1 744 000
18 894 000
Mutta kun Hypoteekkiyhdistys on
nostanut 7 180 000
2 815 000
4 365 000 mk,
niin tämä valuuttamäärä on koitunut pankin hyväksi ja tulee likviditeetissä huomioida sisään tulleena ja jälleen ulos annettuna eränä. Siis edellisen mukaan:
Lokak. 1865 20 123 000
Huhtik. 1866 18 894 000
Vähennystä 1 229 000
Plus äsken mainittu 4 365 000
5 594 000
Tämä summa osoittaa sisään otettujen ja ulos lähetettyjen valuuttamäärien todellisen eron noiden kuuden kuukauden aikana, sikäli kuin liike on tapahtunut Suomen Pankin kautta. Ei ”yhdeksää miljoonaa”, mutta kylläkin puolet tuosta määrästä on siis ”viimeisten puolen vuoden aikana virrannut pois maasta”.
Tilanne ei siis ole niin kauhistuttava kuin arvon toimittajasta näyttää. Pankin lokakuussa 1865 varsin suureen valuuttavarantoon sisältyi melkoinen määrä aiempien vuosien kaupasta jääneitä säästöjä. Oli sattumaa, että niitä ei ollut lähetetty ulkomaille aiemmin, jolloin pankki ei olisi voinut kerätä niin huomattavaa valuuttareserviä.
Päin vastoin on aihetta iloita siitä, että tuntuva viljantuonti ei vaatinut sen suurempia välimaksuja selvässä rahassa.
Kuukausikatsaukseen liitettyä likviditeettiä tarkemmin katsoessaan huomaa pankilla huhtikuussa olleen vapaata valuuttareserviä 5 646 000 mk sekä hopearahaa kierrossa 1 744 000 mk, jolloin yhteismäärä 7 390 000 jopa ylittää pankin Hypoteekkiyhdistykseltä vastaanottaman valuutan kokonaismäärän.
Jos siis halutaan tarkastella asiaa niin, että pankilla oli säästössä Hypoteekkiyhdistykseltä saamansa valuutta, niin on selvää että pääosa ”poisvirranneesta” 5 594 000 markasta edustaa maan vientikaupan säästämiä välimaksuja. Ulkona olevan setelikannan supistumisen tavallisen määrän alapuolelle sitä vastoin voidaan katsoa merkitsevän sitä osaa, jota vienti ei ole kyennyt kattamaan. Alempana osoitetaan, että tuo supistuminen on noin 2 553 000 mk. Mutta suunnattoman viljantuonnin huomioon ottaen tällainen supistus maan rahapääomassa on todella pieni asia.
Arvon toimittaja ei nyt puhu ”kuristusjärjestelmästä”, mikä on sitä ihmeellisempää, kun sanomalehden toimitusten ei koskaan voi kohtuudella odottaa tunnustavan virheitään. Mutta jokseenkin perustellusti voidaan väittää, että kun pankki on supistanut antolainausta vain 1 ½ miljoonalla samalla kun sen valuutat ovat vähentyneet 5 1/5 miljoonalla, kuristaminen ei ole ollut kovin järjestelmällistä. Silti voinee odottaa, että tuota viisua tullaan vielä vastakin toistamaan, niin kuin sitäkin, että pankki on lyönyt laimin ”lainata” valuuttaa niiden seitsemän miljoonan markan lisäksi, joilla se on valuuttavarantoaan lisännyt – huom. ilman lainaa ja velkaantumista, joita juuri on sanottu sen suuriksi virheiksi.
Valitettavasti viljantuonnin tarve on edelleen tuntuva ja pankin valuuttojen voi odottaa edelleen supistuvan. On kuitenkin onneksi se aika vuodesta, jolloin vienti alkaa tuoda pankille jonkinlaista korvausta. Kaikkein kriittisin ajankohta sivuutettiin jo maaliskuun lopussa. Huhtikuu nimittäin osoittaa valuuttareservin kasvaneen 247 000 markalla kun taas Hypoteekkiyhdistys nosti kuukauden aikana ainoastaan 170 000 mk.
Lehden esittämä laskelma kierrossa olevan rahamäärän supistumisesta ei ole oikea. Seteleitä oli kierrossa
lokakuussa 27 563 000 mk
huhtikuussa 23 266 000 mk
joten eroa on 4 297 000 mk
Mutta sen sijaan on liikkeeseen tullut 1 744 000 markkaa hopearahaa joten kierrossa olevan rahan nimellisarvo on pienentynyt vain 2 553 000 mk. Jonkinasteista supistumista tapahtuu aina kevätkuukausina, jolloin maksetaan suuri osa edellisen vuoden tuonnista. Tänä vuonna supistuminen johtuu osin myös viime vuodelta siirtyneistä vuoden 1864 tuontiin liittyvistä rahalähetyksistä. Liikkeessä oleva rahamäärä oli toisin sanoen lokakuussa 1865 suurempi kuin se olisi ollut, jos lähetykset olisivat tapahtuneet normaalissa aikataulussaan. Pankin seteleitä ja hopeaa on kierrossa sama määrä kuin huhtikuussa 1865. Kun mukaan lasketaan liikkeestä kadonnut pankin vaihtoraha, niin maassa liikkeessä oleva raha ei oikeastaan ole vähentynyt. Tämä on syytä huomata rahapulaa valitettaessa. Myös tältä kannalta tarkasteltuna maan rahatilanne ei siis näytä niin synkältä kuin miltä arvon toimittaja on saanut sen näyttämään. On silti kiistatonta, että maa on vuoden 1865 alusta lähtien lainannut ulkomailta 7 miljoonaa, jotka ovat hyödyttäneet rahaliikettä, vaikka suuri osa summasta onkin liikkeestä jälleen kadonnut. On selvää, että se on palannut pankkiin uloslähetettyjen valuuttojen vapauttamiseksi.
