Palossa 4.3.1833
Rakas poikani!
Koska aion muutaman päivän kuluttua matkustaa Uuteenkaarlepyyhyn ja olen vapaa talon toimista, en voi enää pitempään olla ilahduttamatta Sinua kertomalla jotakin siitä, miten me nykyisin voimme. Terveydentilani on tainnut muuttua epävakaisemmaksi ja hampaani heikkenevät ja harvenevat, mutta käyn kuitenkin metsällä; hakkaan halkoja jne. kuten tavallisesti; kuolen, jos asetun aloilleni. Äitikin on terve ja saa liikuntoa kehräämällä ja hoitamalla taloutta ja minua. Albert kasvaa ruumiillisesti, mutta ymmärrys ei ota kehittyäkseen: muuten helläluonteinen ja ystävällinen. Äiti sai äskettäin kirjeen Annulta, hän on terve eikä valita mistään.
Aioimme matkustaa pohjoiseen vierailulle tänä talvena, mutta ei siitä nyt tule mitään monestakaan syystä. Lampuoti on sanonut sopimuksen irti, ja minä hoidan jo hevoset ja talvityöt. Täällä vallitsee hirmuinen kurjuus: rahapula, kallis aika ja kiskurihinnat, köyhyys ja nälkä: ei voi sanoin kuvata, kuinka tämä kaikki päättyy. Lopputulos on: kerjäläiset tekevät varakkaammistakin kerjäläisiä; kauppiaat ja papit eivät enää auta ketään; valtiovalta ei voi tehdä kaikkea.
Vedätän hevosella runkoja palaneesta ja kaatuneesta metsästä alas joen rantaan ja aion rakentaa useita englantilaismallisia soutuveneitä ansaitakseni hieman.
Nyt olen kertonut pääasiat nykyisistä oloistamme. Toivon, että olet täysin parantunut: pormestari Calamniuksen kertoman mukaan olit sairaana vuoden alkaessa, mutta et kuitenkaan vaarallisesti: täällä alkavat ihmiset nyt kuolla hermokuumeeseen, kun rokko on lakannut riehumasta.
Luulenpa, ettei ihmiskunnan kokonaisuus hyödy Sinun palveluksistasi, vaikka oletkin hyödyksi tiedekunnalle nykyisessä tehtävässäsi. Olen unohtanut kiittää Sinua, rakas Janne, viime kirjeestäsi, jossa oli monia hyviä mielipiteitä uudesta filosofian järjestelmästä: mukana sekin, että yhteiskuntaelämän tarkoituksena on ihmiskunnan kohoaminen eettisessä sivistyksessä korkeimmalle tasolle, mutta katsopa Eurooppaa, esim. Ranskaa: tavattoman ihmeellistä väkeä, vääränlaisen sivistyksen seurausta on, että he nyt käyttävät kuninkaastaan nimitystä roi citoyen [porvarikuningas], mistä puuttuu sense commun [talonpoikaisjärki], se merkitsee samaa kuin hevoslehmä, suunnilleen.
Tiedon puun hedelmän syöminen ottamatta uskontoa huomioon ikään kuin välilehtinä on kuolemaksi aina, niin nyt kuin ennenkin. Asiat ovat huonosti täällä kotipuolessa: juuri valtiovalta ja niin sanottu sivistys ovat nielaisseet koko uskonnon ja samalla kaiken moraalisuuden.
Älä ajattele, että usko syntyy ideajärjestelmistä, ilmoitus on jalostuneen uskon perusta. Uskon vain sen, että totuudenmukainen luonnonhistorian ja meidän itsemme analyysi on mahdollinen pelkästään uskovalle kristitylle, ja tulosten on aina sovittava yhteen ilmoituksen kanssa: sitten varovaisen ajattelijan sydämeen kehittyy järjestelmä tai tunne sekä ymmärryksen valo, jonka välittäminen muille oikeassa sävyssä on aina vaikeaa. Ketään ei pitäisi promovoida maisteriksi, ennen kuin hän on pappi; eikä pappeja luoda niistä opetuslapsista, jotka menevät Emmaukseen ja puhuvat kirjoituksista niitä ymmärtämättä, vaan niistä, jotka palaavat ja sanovat nähneensä Herran. – Nyt minun on lopetettava muilla asioilla. Sano terveisiä isännällesi Laurellille; ja anna minulle seuraavassa kirjeessäsi lyhyesti käsitys lyseon opetusohjelmasta; samoin tästä: onko Runeberg Helsingfors Tidningarin toimittaja ja onko hän kirjoittanut artikkelit ’Poetiska örnens natural historie’ sekä ’Literaturens närvarande skick i Sverige’, tyyli oli miehekästä ja asian hallinta varmaa. Sano hänelle lämpimät terveiseni, samoin ystävilleni ystävällisesti.
Voi hyvin, toivoo uskollinen isäsi C. H. Snellman
