Kokkolassa 10.1.1830

Parahin ja aina                     

kaipauksella muistettu ja ikuisesti rakastettu ja kunnioitettu veljeni. Sen seikan, etten ole kirjoittanut sinulle, saatat sinä aina rakastamani läheinen ehkä tulkita johtuvan välinpitämättömyydestä sinua kohtaan, eikä se olisi kummallistakaan, mutta itse asiassa siitä ei ole lainkaan kysymys, sillä Turun palon jälkeen en ole todellakaan saanut selville missä olet oleskellut enkä siis ole tiennyt, mihin suuntaan minun olisi kirje lähetettävä, eikä minulla myöskään ole ollut tietoa siitä, seuraisiko kirjeeni ***, kuten luultavaa on, *** Helsinkiin.

Siitä syystä rakas veljeni, sysään osan syystä Sinun niskoillesi, olethan sinä suunnilleen tiennyt minun oleskelupaikkani, mutta et ole kirjoittanut minulle mitään ohjeita, jotka olisivat opastaneet minua. – Selittelyt eivät kuitenkaan riitä, tunnustan virheeni ja pyydän, että hyvänä veljenä annat minulle anteeksi, koska sydämestäni lupaan, että en lyö laimin näin pyhää ja toteutuessaan näin *** velvollisuutta.

Minun on kuitenkin oltava lyhytsanainen, sillä Gronow matkustaa tänään ja ehkä jo pian. Sinun käsipalkeesi olen pakannut laatikkoon Gronowin mukaan. Isä tuli tänne toissapäivänä, hän lähettää terveisiä sinulle samoin kuin ***. Mari voinee Jumalan kiitos hieman paremmin. Kaikki muut kotona voivat hyvin, kävin siellä viemässä kotiin Marin ja tulin sieltä viikkoa ennen joulua. Toivon myös, että juuri alkanut vuosi olisi sinulle, aina rakastettu veljeni, onnekas ja niin edullinen kuin sinun oma hellä ja rakastava veljesi toivoo.

Suuresti kunnioittaen ja aidolla veljellisellä rakkaudella allekirjoittaa

Carl August Snellman.

PS Jollet ole jo kuullut asiasta, saan kertoa sinulle, että Anette-täti on mennyt naimisiin ja tosi suomalaisen kanssa.