Uskon edellisen kunnioitetun puhujan erehtyneen sanoessaan, että Lempäälän kanavatöiden työläiset kuolivat nälkään. On kyllä niin, että vaikeina hätävuosina 1867 ja 1868 töitä järjestettiin hädän ankaruuden mukaan maamme eri osissa. Siksi suuri osa hätäaputöistä järjestettiin pohjoisissa lääneissä ja vähemmän eteläisissä. Joillakin paikoillahan kävi valitettavasti niin, että kun työläisiä tulvi paikalle suuria määriä, ei heidän majoittamiseensa ollut riittävästi tilaa, minkä seurauksena syntyi sairauksia, tai heidän mukanaan tuli jo vallalla olevia sairauksia, erityisesti lavantautia. Esimerkiksi mainituissa Taipaleen kanavan töissä oli sairastavuus ja kuolleisuus hyvin suuri. Lempäälässä asia ei ollut niin. Sielläkin sattui yksi jos toinenkin sairaustapaus, mutta niitä oli suhteellisesti hyvin vähän. Seutu on asutumpaa, työläisillä oli majoittumismahdollisuuksia, ja uskallan myös lisätä, että läänin silloinen kuvernööri huolehti heidän ylöspidostaan mitä tunnollisimmin, niin että työläisten olot Lempäälässä olivat hyvät, ehkä paremmat kuin hätäaputöissä missään muualla maassa.