Palossa 21.5.1832
Rakas armas Janne
Olen kauan turhaan odottanut vastausta viime kirjeeseeni – ja ollut usein murheellinen, kun en niin pitkään aikaan ole saanut sinulta mitään uutisia – mutta mikä voikaan olla syynä sinun näin pitkään hiljaisuuteesi. Olen usein ajatellut, että olet ehkä yhä sairaana etkä asu Helsingissä, mutta olisi sinun silti pitänyt voida lähettää minulle ainakin pari riviä. En voi kuitenkaan moittia sinua – Janne hyvä, tästä asiasta, vaikka sinä nyt maksat minulle, kun itse olen sangen usein hidastellut kirjeisiisi vastaamisessa.
Nyt odotamme isää ja Augustia kotiin, saa nähdä, kauanko he vielä viipyvät. Toivomme, että he ovat kotona juhannuksena, ja luulen sinun jo aavistavan meidän ilomme ja myös ottavan siihen osaa, vaikka et itse olekaan luonamme.
Tiedät jo varmaan, että Carolina Montgomery on kuollut ja että hän kuoli Göran Snellmanin luona Kokkolassa. Näin hänet viime syksynä kun kävin mainitussa kaupungissa. Enpä olisi voinut uskoa, että näin hänet ensimmäisen ja viimeisen kerran. Onnellinen hän, kun pääsi niin nuorena pois tästä turhuuden maailmasta, hänen vanhemmilleen oli kuitenkin kovaa ainoan lapsensa menettäminen. Täti oli kuitenkin ollut melko rauhallinen, mutta setään se oli koskenut hyvin kovasti.
Montgomeryn täti haluaa nyt välttämättä minut Rantsilaan Carolinansa sijaan, mutta en tiedä vielä, mitä isä sanoo asiasta, kun hän tulee kotiin. Minä haluaisin kovin mielelläni matkustaa ainakin alkuun muutamaksi kuukaudeksi, en kuitenkaan jäädäkseni. Haluan kuitenkin kertoa asian sinullekin, kuullakseni, mitä sanot siitä. Ei se kuitenkaan käyne päinsä ennen kuin syyspuolella. – Onhan minun pakko kertoa sinulle, etten lainkaan pitänyt Elias Piponiuksesta. En ymmärtänyt, mikä häntä oikein vaivasi. Olisin hyvin mielelläni jutellut hänen kanssaan sikäläisistä sukulaisista, mutta mielestäni hän vastasi minulle niin kummallisesti ja kylmäkiskoisesti, että minäkin lopetin puhelemisen. Joko hän voi huonosti tai sitten hän oli – … Huomaanpa, että olen jo puntaroinut liian kauan tätä asiaa, johon sinä ehkä et ole aivan tyytyväinen mutta sinun on annettava anteeksi vilpittömyyteni tällä kertaa tai sitten vaivautua virittämään minussa myönteisempiä ajatuksia hänestä, sillä sinä tunnet varmasti hänen luonteensa.
Janne hyvä, minulla olisi pyyntö, jos tohtisin vaivata sinua. Tällä hetkellä minulla ei ole lainkaan kampaa, mistä syystä pyytäisin sinua olemaan ystävällinen ja lahjoittamaan minulle sellaisen. Toivoisin mieluiten saavani rei'ityksin koristellun, jos sinä voisit hankkia minulle sellaisen, sillä täällä ne ovat niin kalliita, että olisi kamalaa maksaa neljä riikintaalaria rei'itetystä. Sieltä sen saa puolta halvemmalla. Anteeksi, rakas Janne, että pyydän sinulta näin paljon. Kerro rouva Lindille terveisiä minulta ja pyydä häntä olemaan ystävällinen ja ostamaan kamman minua varten. Kirjeen lähetän tuomari Sundisin mukana. Hän matkustaa Tampereelle ja Helsinkiinkin asti, jos vain ennättää. Lähetä kampa Victorin mukana. Äiti ja Albert lähettävät sinulle terveisiä. Jumala suokoon, että olisit nyt terve. Kirjoita pian ikuisesti
uskolliselle sisarellesi Annettelle
PS Parahin Janne, saimme juuri kuulla kaameasta tapahtumasta, kuulimme nimittäin, että Herlinin setä on kuollut vain muutaman tunnin sairastettuaan. Voi hyvin, Janne hyvä.