[joulukuussa] 1848

Jalosukuinen Herra Kreivi! 

Se hyväntahtoisuus, jota Jalosukuinen Herra Kreivi on suvainnut ilmaista asioitteni menestymistä kohtaan, rohkaisee minua anomaan nöyrästi Herra Kreiviltä edelleenkin suosiollista suhtautumista.

Saamani tieto, että Korkeimmin Kunnioitettu Konsistori on asettanut minut ensimmäiselle sijalle ehdokkaaksi avoinna olevaan filosofian professorin virkaan, antaa minulle aiheen uskoa, että Hänen Majesteettinsa Keisari ja Yliopiston Korkea-arvoinen Kansleri voisivat Armollisesti kiinnittää jonkin verran huomiota tähän suositukseen. Kun kuitenkin yleisesti tiedetään, että vähäpätöistä kirjallista toimintaani on tulkittu tämän asian menestymisen kannalta haitallisella tavalla, minulla on aihetta erityisesti pelätä, että ahtaasti henkilökohtainen vastenmielisyys voi päästä vaikuttamaan tuollaiseen tulkitsemiseen.

Henkilökohtaisesti epämiellyttävä suhde tämän läänin kuvernööriin on ollut kohdallani väistämätön seuraus asemastani täällä ilmestyvän Litteraturbladetin toimittajana Herra Kuvernöörin toimiessa lehden sensorina. Minulla on niin runsaasti todisteita tämän poliisisensuurin ymmärtämättömyydestä, sen useinkin naurettavasta tietämättömyydestä, että käsitykseni sen luonteesta ja sen harjoittajasta eivät ole voineet pysyä salassa. Erinäiset seikat ovat nyt saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että sensori on käyttänyt ylemmälle esivallalle esitettyjä kertomuksia välineenään korvatakseen puuttuvan rankaisuvaltansa. Herra Kreivi varmastikin havaitsee valistuneessa mielessään asiaa harkitessaan, että kirjoittajan väistämätön harmistuminen on anteeksiannettavaa silloin, kun moiset tuomarit pääsevät punnitsemaan hänen ajatustensa totuussisältöä, hänen pyrkimystensä puhtautta, ja se jalo humaanisuus, jonka ilmentäjänä Herra Kreivi on esikuva kaikille korkeissa asemissa toimiville valtion palvelijoille, antaa minulle aiheen uskoa vakaasti, ettei Herra Kreivi varmastikaan hyväksy sellaista aseman väärinkäyttöä, johon tuollainen mies syyllistyy, jos hän käyttää sitä hankkiakseen tyydytystä henkilökohtaisille kaunan tunteilleen.

Tästä syystä rohkenen pyytää Herra Kreiviltä nöyrästi, että Herra Kreivi sangen suopeamielisesti suhtautuisi epäillen kaikkiin mainitusta lähteestä täältä lähtöisin olevaan minuun kohdistuvaan vähättelyyn ja sanoisi sitä vastaan oman vaikutusvaltaisen sanansa.

Herra Kreivi ei tulkinne röyhkeydeksi sitä, että vetoan vihjailujen torjumiseksi lähimpien esimiesteni antamiin todistuksiin sekä ajattelutapaan, josta julkaistut kirjoitukseni ovat todisteena. Monet virheeni ja hätiköidyt kannanottoni saattavat tosin vaikeuttaa oikeudenmukaista arvostelua. Taistelun ja puutteen täyttämä elämä horjuttaa helposti mielen tasapainoa, joka olisi mahdollistanut noiden virheiden välttämisen. Rohkenen kuitenkin toivoa, että vain epäoikeudenmukaiset, mahdollisesti täysin keksityt salaiset ilmiannot voivat johtaa harhaan ne henkilöt, joiden ratkaisusta tuleva elämäntilanteeni riippuu. Tästä syystä pyrin vain nöyrästi esittämään vastalauseeni tällaisia ilmiantoja vastaan. Vaikka odotankin resignoituneena päätöstä hakemuksestani, se kuitenkin ratkaisee, onko minun luovuttava tieteestä ja kirjallisuudesta – kaikesta, mihin mielenkiintoni on tähän saakka kohdistunut. Olen nimittäin tämän kiinnostukseni ohjaamana ollut 37 vuoden ikään saakka vailla virkaa ja palkkaa ja sitten kestänyt kuusi vuotta elämistä sen niukan leivän varassa, jonka isänmaa on minulle suonut. En pysty enää elättämään sillä perhettäni, vaan näen välttämättömäksi sivistyksen edistämiseen tähtäävän työn vaihtamisen aineellisesti tuottavaan ansiotyöhön. Masennukseni kaksinkertaistuisi, jos joutuisin silloin ajattelemaan, että minut on siihen ajanut kohtalo, joka on tuonut Kuopioon erään kuvernöörin ja asettanut hänet tuomitsemaan, millainen on tieteen arvo ihmishengen jalostajana.

Tästä syystä uudistan pyyntöni, että Jalosukuinen Herra Kreivi sangen suopeamielisesti suvaitsisi suojella minua vaikutusvallallaan sellaista epäoikeudenmukaisuutta vastaan, joka ei kestä päivänvaloa. Tiedän, että Herra Kreivin jalo ajattelutapa suojelee minua sellaista henkilöä vastaan, joka tuomitsee kokonaisen elämäntyön yksittäisten virheiden takia.

Syvintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Jalosukuisen Herra Kreivin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman