Romaani

  ENSIMMÄINEN LUKU ”Sinähän olet sanonut, että he ovat minun.”   ”Kului viikkoja – – kului vuosia. Monia vuosia.” Ja kaikki oli kuten ennen. Tosin paljon oli tullut uuttakin ja paljon oli myös muuttunut, moni asia oli ikääntynyt ja haalistunut. Albertin posket olivat kalpeammat, ruusut pienten kamareiden tapeteissa olivat haalistuneet. Sara Videbeckin heleä silkkiliina oli virttynyt ja sen tilalle oli tullut kokomusta. Mutta hänen tutut silmänsä tähyilivät tämän silkkipilven alta esineitä, joita hän rakasti sydämestään. Hampaat hohtivat entisellään, mutta silmänvalkuaisiin oli tullut ripaus...