Huhua, että turkkilaiset olisivat vallanneet Djunić-linjan, levitetään niin sitkeästi, että asia voi näyttää epäilyttävältä. Myös niin vakava lehti kuin itävaltalainen Politische Korrespondenz sisältää yksityiskohtaisen kertomuksen taisteluista, joissa valloituksen sanotaan tapahtuneen. Mutta kun nämä tiedot ulottuvat vain 23. päivään, ne vaikuttavat vanhentuneilta. Täydellinen vahvistus olisi varmasti ehtinyt saapua sen jälkeen. Mutta sellainen puuttuu. Päinvastoin Belgradista sähkötetään ”virallisesti” 28. päivänä, että taisteluja ei ole ollut 23. päivän jälkeen, jolloin serbit valtasivat menetetyt asemat takaisin. Lisättiin, että turkkilaisten on täytynyt viedä pimentoon turkkilaisten leirissä olevat englantilaiset kirjeenvaihtajat.

Näyttää epävarmalta, tarkoitetaanko juuri Djunićin paikkakuntaa. Mutta niin kutsutaan pientä jokea, joka virtaa Jastrebacin vuorilta koilliseen ja laskee Moravaan lähellä Deligradia. Sen varrelle Horvatovic on asettunut, joten on kysymys vähintään puolen peninkulman pituisesta puolustuslinjasta. Tämän linjan eteläpään edessä ovat Šijegovac ja Gredetina. Monet aihetodisteet viittaavat siihen, että nämä viimeksi mainitut asemat, vaikka ne oli 23. päivänä osittain vallattu takaisin, on jälleen luovutettu. Mutta kuten sanottua, puuttuu luotettava vahvistus, että serbit olisivat menettäneet itse Djunić-linjan.

Ei ole ollut vaikea jo kauan sitten huomata, että serbien puoliympyrän muotoon joutuneen puolustusaseman tähän pussiin keskitettyjen turkkilaisten ympärillä täytyy olla vaarallinen. Ihme, että he ovat kyenneet siinä pitämään pintansa niin kauan. Jos aselepo tulee voimaan, ei liene epäiltävissä, että se tulee heille viime hetkellä. Sillä tuskinpa turkkilaiset sen ajaksi jäävät ahtaisiin asemiinsa, kun yhteys on auki ainoalla vaikealla tiellä, joka vie Moravan vasemmalla rannalla Nišiin. Mahdottomalta näyttää myös, että serbeillä olisi voimavaroja jatkaa sotaa yksin.

Mutta päivän suuri kysymys on juuri tämä aselepo.