Elon vaiheet kaikki kokee
Onnetar kun jakaa valtaa;
Kunniaa, tuskaa sattumalta
Syytää jumalatar sokee.
Hetken loisto sammuu kohta,
Ylhäisien imartelu
Kunnian kukkuloille johtaa,
Vallasta käy riita, melu.
Kelpo mies ei sorru moiseen,
Pyrkii tasapainoon mielen.
Mykistää hän myrkkykielen,
Tähtää arvostukseen toiseen.
Kohtalolta lahjat runsaat
Elämässä sait sä tosin,
Itse muokkaat kohtalosi,
Omat mittas luoda kun saat.
Sydän uljas rinnassasi
Kaihtoi sielun heikkoutta.
Muiden mieltä kuulit, mutta
Puolsit periaatteitasi.
Monen meistä kirpoo käsi,
Emme enää kuulla saata
Ääntäs, kohti toista maata
Jaksa viedä viestiäsi.
Mutta Suomen niemen päällä
Elää runoilijain kansa.
Sua se muistaa lauluillansa,
Sinun kunnias kaikuu täällä.
Litteraturblad nro 1, tammikuu 1861: 1861
Numeron ja vuosikerran ensimmäinen artikkeli on pakon edessä jätettävä julkaisematta. Lukija suvainnee suopeamielisesti suoda anteeksi tätä koskevan ratkaisun odottamisesta aiheutuneen pitkän viivytyksen ennen tämän numeron julkituloa.