Sydäntäni miksi kärventää,

Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää?

Miksi unen lailla haihtuu ajatus,

Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut?

Miksi tulevaista vuotan maltitonna,

Vaikka hetkeen tartun holtitonna?

Kulta, sallithan mun sydämeni

Viilenneenä sykähdellä taasen,

Järjen ääni alistumaan saa sen.

Anna takaisin mun selkeyteni;

Elämästä turha toivo kitke,

Ettei enää sielu naura, itke.

Vallassasi on myös palauttaa

Äsken menetetty, josta luopui

Sieluni, pois onnen annoin, mutta

Unelmista sydämeni juopui!

Opetithan pettymään ja luottamaan,

Rakkautta kaipaamaan ja vuottamaan.