Enkös sanonutkin sen:

sormus kätkee kytkyen.

Velirukka kiikkiin jäit,

ilos pakenevan näit.

Mihin kadotitkaan puhdin,

veljespiirin uhon tuhdin?

Kaartelithan kotkan lailla

korkeuksiin ryypyn myötä,

pelännyt et tuskaa, yötä.

Ylsit aurinkoon, vaan nyt

nyhertäen kotityötä

kehdon ääreen kyyristyt.

Neitoja et lumoa,

laseja et kumoa.

Harteitasi painaa ies.

Ryhdistäydy, ole mies!

Onko tarpeen kuoman käsi?

Kutsu minut, ystäväsi!