Litteraturblad nro 2, toukokuu 1847: Totuus
1.5.1847
Totuus kun taivainen eessämme loisti,
Harhat ja houreet se mielestä poisti.
Puolesta sen myös kuolla voi,
Uljaasti elää ja kuolla voi.
Voimamme, intomme annoimme sille,
Soturin valan me vannoimme sille
Sydämin täysin ja sieluinkin,
Väkevin sydämin, sieluinkin.
Totuuden tuskat lannistaa voisko,...
Niin kului vuodet nopeaan, runo Johanna Lovisa Snellmanin 20-vuotissyntymäpäivänä
1.1.1848
Niin kului vuodet nopeaan,
nuo kaksikymmentä.
– Ne unelmaasi oli vaan
tuoksuista, keväästä.
Sä saman verran vielä näät
Vuosia, elämää,
Ne on kuin aallot kuohupäät,
Kuin virtaa vierivää.
Talveksi vaihtuu syksykin,
ja viimat hyytävät
Kehystää hopeesuortuvin
Poskesi kelmeät.
En kulje enää...
Runo Henrik ja Carolina Borgströmin kultahääpäivänä 17.7.1877
17.7.1877
Elon myrskyn myllertäissä
Sydämes kun vuotaa verta,
Taistoissa et jaksa näissä,
Turvan löydät joka kerta
Täältä valkamasta kodin
Jota silvota ei sodin,
Luona rakkaan puolisosi
turvasi on täysi tosi.
Oi turva ihana,
Oi turva ihana!
Kepeä on onni mainen,
Tuulen myötä haihtuvainen.
Milloin huolten...
Ruusun lailla posket hohtaa, runo Alma Sofia Almbergille
5.4.1878
Ruusun lailla posket hohtaa,
Ihastuneen katseen kohtaa.
Lakastuttaa rusohuulet
Syksyn, talven kylmät tuulet.
Hyvyys sydämessä pitää,
Tasoitusta tielles tuottaa.
Voimaan hellyyden voit luottaa;
Taivaassa sen siemen itää.
