Sydäntäni miksi kärventää,
Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää?
Miksi unen lailla haihtuu ajatus,
Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut?
Miksi tulevaista vuotan maltitonna,
Vaikka hetkeen tartun holtitonna?
Kulta, sallithan mun sydämeni
Viilenneenä sykähdellä taasen,
Järjen ääni alistumaan saa sen.
Anna takaisin mun selkeyteni;
Elämästä turha toivo kitke,
Ettei enää sielu naura, itke.
Vallassasi on myös palauttaa
Äsken menetetty, josta luopui
Sieluni, pois onnen annoin, mutta
Unelmista sydämeni juopui!
Opetithan pettymään ja luottamaan,
Rakkautta kaipaamaan ja vuottamaan.