Hänen Majesteettinsa Keisari, joka asianmukaisten viranomaisten laatimien, suuriruhtinaskunnan yleistä tilaa koskevien selontekojen perusteella on havainnut tarpeelliseksi tietyt uudet toimenpiteet maan henkisen ja aineellisen kulttuurin edistämiseksi, on armollisimmin määrännyt keisarillisen Suomen senaattinsa laatimaan tavoitteita varten tarvittavat suunnitelmat Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollista harkintaa varten.

Ottaen huomioon näiden toimien suuren merkityksen ja niiden toteuttamiseen nykypolvelta vaadittavat uhraukset, on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa katsonut tarpeelliseksi sopia niistä maan säätyjen kanssa. Kun nyt on käynyt ilmi, että valtion nykyiset rahat eivät riitä niiden tarkoituksenmukaiseen edistämiseen, on Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollinen tahto, että säädyille maan perustuslakien määräämällä tavalla annetaan tilaisuus neuvotella ja päättää uusien, tarkoitukseen välttämättömiksi katsottujen määrärahojen hankkimisesta.

Näistä kiireellisistä toimista tärkein on kansanopetuksen edistäminen perustamalla suurehko määrä kansakouluja ja kelvollisten opettajien hankkiminen niitä varten antamalla heille sivistys tätä tarkoitusta varten perustettavissa kansakoulunopettajaseminaareissa.

Tässä tarkoituksessa tehdyn oheisen esityksen (A) mukaan jätettäisiin ensimmäisten kansakoulujen perustaminen erikokoisten seurakuntien vapaasti sovittavaksi. Hallitus kannustaisi niitä antamalla sivistyksen riittävälle määrälle opettajia ja opettajattaria, avustamalla heidän palkkauksessaan tiettyjen, koulujen perustamista koskevien vahvistettujen ehtojen mukaisesti sekä myöntämällä määrärahoja sairaalloisten ja vanhuudenheikkojen opettajien ja opettajattarien eläkkeisiin.

Jotta tilaisuus nauttia opetusta vakinaisissa kouluissa voitaisiin järjestää kaikille sellaista opetusta tarvitseville kouluikäisille lapsille, tarvittaisiin maan nykyisen väkiluvun mukaan vähintään 2 000 koulua, poika- ja tyttökoulut yhteen laskettuna. Mutta vaikka tähän toivottavaan päämäärään onkin pyrittävä, ei sellaista suurta määrää kouluja mitenkään voida lähitulevaisuudessa saada aikaan, ainakaan sillä tavoin järjestettyinä, että niistä olisi odotettavissa jotakin todellista hyötyä. Edellyttäen, että jokaisessa maaseurakunnassa kuitenkin lähiaikoina voisi syntyä yksi tai kaksi koulua, ja että jokainen sellainen koulu saisi hallitukselta tukea keskimäärin 600 mk määrärahan verran, tarvittaisiin tarkoitukseen vuosittain vähintään 300 000 markkaa. Mutta opettajista on pulaa, ja maalaisväestön halu ja kyky tehdä aloite koulujen perustamiseksi ja osallistua niiden ylläpitoon vaihtelevat. Tämä antaa aiheen ennustaa, että lähimmän kolmen vuoden aikana ei perustettaisi edes koko tätä määrää, ja että koulujen perustaminen tulee tapahtumaan vähitellen. Näin lienee valtiolta tarvittava avustus opettajien ja opettajattarien palkkaamiseen tänä aikana katettavissa vuotuisella 200 000 markan määrärahalla.

Ehdotuksessa on seminaarin perustamiskustannusten laskettu olevan 100 000 markkaa sekä sen vuotuisten määrärahojen saman verran. Mutta seminaarissa ei ole katsottu voivan valmistua enempää kuin 20 oppilasta vuosittain, ja tämä määrä käynee pian riittämättömäksi kansakoulujen tarpeisiin. Lisäksi on ensimmäisessä seminaarissa aikomus antaa sivistystä suomalaisille oppilaille, mutta sama huolenpito kohdistuu tässä suhteessa myös maan ruotsia puhuvaan rahvaaseen. Näin ollen lienee 10 vuoden sisällä tarpeen perustaa toinenkin seminaari, joskin pienimuotoisempi. Ottaen kuitenkin huomioon, että perustamiskustannuksia ei makseta kerralla, ja että myös toisen seminaarin ylläpitokustannukset ovat tarpeen vasta muutaman vuoden kuluttua, voidaan 150 000 markan määrärahaa 10 vuoden aikana pitää tarpeeseen riittävänä.

Edelleen tarvitaan tämän uuden ja ajan mukana yhä laajemman instituution johtamiseen oma, koko maalle yhteinen kouluhallitus, jonka kustannusten on toistaiseksi laskettu olevan vuosittain 40 000 markkaa.

Jos nämä kustannuserät lasketaan yhteen, nimittäin

Määrärahat kansakoulunopettajien palkkausta varten 200 000 mk

Määrärahat opettajaseminaareja varten 150 000 mk

Määrärahat kansakouluhallitusta varten 40 000 mk

niin tähän tarkoitukseen tarvittaisiin lähimmän kymmenen vuoden aikana yhteensä keskimääräinen vuotuinen 390 000 markan määräraha.

Mutta lisäksi on niin, kuten edellä on mainittu, että ajan mukana tarvitaan paitsi lisää määrärahoja suurempaa koulujen määrää varten, myös varoja sairaalloisten ja loppuun kuluneiden opettajien ja opettajattarien eläkkeisiin sekä tukea edesmenneiden opettajien leskille ja lapsille.

Tämän takia, ja koska on ollut vaikea laskea, miten nopeasti kaikki nämä menot voisivat kasvaa, on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa katsonut olevan toivottavaa, että muodostetaan rahasto, jonka koroista voitaisiin tulevaisuudessa kattaa ainakin jokin osa kansakoululaitoksen tarpeista. Sellaisen ajoissa kerätyn säästön ansiosta ehkäistäisiin tulevaisuudessa verotaakkojen liian äkillinen kasvu tämän tärkeän tavoitteen takia. Hänen Majesteettinsa on siksi halunnut ehdottaa säädyille, että kansakoululaitokselle heti myönnettäisiin vuotuinen yhteensä 500 000 markan määräraha, hallituksen käytettäväksi tarpeen mukaan yllä esitetyllä ja oheisella ehdotuksessa tarkemmin selostettavalla tavalla. Tällöin vuosittain syntyvästä säästöstä muodostettaisiin pysyvä rahasto, jota käytetään säätyjen päätöksen mukaan ja niiden valvonnan alaisena kyseiseen tarkoitukseen.

–––

Toinen esitys erityisiksi toimiksi, joita Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on katsonut maan nykyisen tilan vaativan, on ajanmukaisesti parannettu kulkulaitos.

Huom. Tällä kohden jätetään noin 10 rivin tila ja marginaaliin kirjoitetaan: ”Tämän liitteenä on kaksi vaihtoehtoista ehdotusta.”

–––

Vesiliikenneyhteyksien edistämishankkeisiin liittyvät järvenlaskut ja suonkuivatukset, joista ensiksi mainitut muodostavat tärkeytensä ja laajuutensa puolesta järjestyksessä kolmannen niistä toimista, jotka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on halunnut jättää säätyjen harkittavaksi.

Säätyjen harkinnan opastukseksi näissä asioissa on ohessa kaksi ehdotusta koskien järvenlaskuja (C) ja suonkuivatuksia (D) sekä tietoja senkaltaisista töistä, joita on yleisillä varoilla toteutettu Hänen Majesteettinsa hallitusaikana, sekä niistä, joita tällä hetkellä tehdään sellaisilla määrärahoilla.

Ensiksi mainitusta ehdotuksesta käyvät ilmi perusteet, joiden nojalla Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on katsonut, ettei suuriin järvenlaskuihin lainkaan pidä ryhtyä, ennen kuin niitä koskeva yleinen suunnitelma on ehditty laatia kullekin maan vesistöistä. Ne maan osat, joissa järvenlaskujen lähinnä pitäisi tulla kysymykseen, ovat niitä, joissa hallaa ruokkivat suot useimmin ovat aiheuttaneet tuhoisia katoja ja joissa soita ei voida kuivattaa muuten kuin järvenlaskujen yhteydessä. Järvenlaskut lienee myös syytä pääasiassa rajoittaa sellaisiin tapauksiin. Muutoin on ainakin noudatettava suurta varovaisuutta, jotta niillä ei vaikeutettaisi tai estettäisi vesiliikennettä tai saataisi aikaan uusia soita, kun väestö ei vielä ole riittävä ottamaan viljelykseen nykyisiäkään. Ne maan osat, joissa järvenlaskut siis lähinnä ovat tarpeen, ovat pohjoisia veden vaivaamia maita Oulun, Vaasan, Kuopion ja Mikkelin lääneissä. Mutta tässä puollettavien järvenlaskujen kohdalla on erityisen tärkeää, että vedelle tehdään riittävä ja nopea purkautumisväylä. Useimpien sellaisten hankkeiden tulee siksi riippua tutkimuksista, joissa selvitetään vedenkorkeudet ja purkautumisväylät siinä järvien ja jokien muodostamassa systeemissä, jossa järvenlaskuun on tarkoitus ryhtyä. Asianomaisen viraston antamien tietojen mukaan on insinöörikunnan henkilöstöllä maassamme jo niin paljon työtä nykyisten velvollisuuksiensa hoitamisessa, että se ei tällä hetkellä kykene sellaisia tutkimuksia tekemään. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on siksi armollisimmin käskenyt laatia ehdotuksen, jonka mukaan valtion palvelukseen palkattaisiin suurehko määrä siviili-insinöörejä, osittain pysyvästi ja osittain tilapäisesti. Toistaiseksi heidän tehtäviinsä kuuluisivat vain ja ainoastaan nämä tutkimukset, ja Hänen Majesteettinsa on tahtonut, että tämä ehdotus otetaan säätyjen harkittavaksi. Sen mukaan kustannukset, jotka koituvat näiden insinöörien palkkauksesta mainituissa neljässä läänissä, ovat 180 000 markkaa.

Valmistelevaan tutkimukseen tarvitaan monen vuoden työ, minkä lisäksi kuluu välttämättä ainakin pari vuotta, ennen kuin ehdotetut insinöörin toimet voidaan täyttää sopivilla henkilöillä. Näissä oloissa ei Hänen Majesteettinsa ole katsonut tarpeelliseksi tällä hetkellä pyytää säädyiltä määrärahaa järvenlaskuihin, vaan hän haluaa armollisesti jättää sen asian tulevien valtiopäivien harkittavaksi.

Kuitenkin haluaa Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, ennen kuin järvenlaskuihin liittyviin suonkuivatuksiin voidaan ryhtyä, armollisesti kiinnittää säätyjen huomiota kahteen niistä riippumattomaan ja jo aloitettuun suonkuivatustyöhön, nimittäin Vaasan läänin Muhoksen, Paltamon, Piippolan ja Limingan pitäjissä sijaitsevan Pelson suon sekä Vaasan läänin Perhon kappelissa sijaitsevien Perhon soiden kuivatukseen.

Edellinen näistä töistä on moneen kertaan harkitun ja hyväksytyn suunnitelman mukaisesti edennyt jo melko pitkälle, ja vuosina 1857–1862 siihen on käytetty valtion varoja 200 000 markkaa. Myös sen jatkamiseksi, ja työtulojen järjestämiseksi kadon vuoksi seudulla hätää kärsivälle väestölle, on vuonna 1862 ja tänä vuonna myönnetty määrärahoja yhteensä 92 000 markkaa. Kuten oheisesta ehdotuksesta (E) näkyy, on hankkeen päätökseen saamiseksi arvioitu tarvittavan vielä [tyhjä tila] markkaa. Viidelle vuodelle jaettuna tämä merkitsisi markan vuotuista määrärahaa. Tämän lisäksi pienehköjä määriä yleisiä rahoja tarvittaneen vielä monena vuonna purkautumiskanavien kunnossapitoa varten, kunnes kunnossapito voidaan kattaa suon viljelyksellä.

Myös viimeksi mainittujen Perhon soiden osittaista kuivatusta ja viljelykseen ottoa on useaan otteeseen rahoitettu valtion varoilla, joita on käytetty yhteensä [tyhjä tila] markkaa.

Koko tämän mittavan hankkeen kustannusarvio nousee [tyhjä tila] markkaan, josta sen valmiiksi saamiseen vielä tarvittavat [tyhjä tila] markkaa viidelle vuodelle jaettuina merkitsisivät vuotuisen [tyhjä tila] markan määrärahan tarvetta. Sitä paitsi tarvitaan myös kunnossapitoon useiden vuosien ajan valtion avustusta, ja sitä enemmän, mitä vähemmän on paikkakunnan väestön vähälukuisuuden takia mahdollista toivoa, että se pystyisi pitämään mittasuhteiltaan huomattavat purkautumiskanavat asianmukaisessa kunnossa.

Viimeksi mainittuihin soisiin maihin rajoittuu muita vastaavia yhteensä [tyhjä tila] tynnyrinalan verran Kokkolan, Lappajärven, Viitasaaren ja Saarijärven pitäjien alueella. Ne ovat suurimmaksi osaksi senkaltaisia, ettei niiden kuivaamiseen voida ryhtyä muuten kuin yleisistä varoista saadun tuen avulla. Mutta ennen kuin ainakin suurin osa näistä niin laajoista töistä on saatu tehdyksi, ei lähinnä tavoitteena ollutta tuhoisien hallojen poistamista voida katsoa läheskään täysin saavutetun. Vielä monet vastaavanlaiset työt vaativat vastaavaa huolta, ja ponnistelujen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi on katsottava edelleenkin olevan yksi tärkeimmistä kansallisista asioista. Siksi on viisasta ja harkittua, että aloitetaan niin pian kuin mahdollista, ja isänmaan tulevaisuudesta tällä tavoin huolehtimista on myös pidettävä nykyisen sukupolven ehdottomana velvollisuutena. Sen täyttämiseen kehottavat sitä jälleen viime vuosien ankarat kadot, jotka niin selkeästi osoittavat näiden soiden haitallisen vaikutuksen. Niitä ympäröivät seudut, jopa 10–15 peninkulman etäisyydellä, kuuluvat tämän kadon ankarimmin koettelemiin. Maan pohjoiset osat ja etenkin Pohjanmaa ansaitsevat sitäkin enemmän tulla näin valtiovallan erityisen huolenpidon kohteeksi, koska näiden paikkakuntien harva väestö ja vielä vähäinen viljelys tekevät kalliimpien kulkureittien rakentamisen siellä mahdottomaksi. Samaan aikaanhan sen ankaran ilmaston koettelema väestö on kuitenkin osallistunut ja tulee edelleen osallistumaan sellaisten hankkeitten kustantamiseen maan eteläisemmissä osissa.

Niin kauan kuin tässä puolletut tavoitteeseen tarvittavat menot jatkuvat, ei muita yhtä laajoja hankkeita voitane ajatella. Kuitenkin on toivottavaa, että vähemmän kalliita sellaisia hankkeita voitaisiin edelleen tukea yleisistä varoista, ja myös useampia kuin tähän asti. Niinpä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollinen toivomus on, että säädyt huolehtisivat määrärahojen saamisesta rahastoon, josta pitäjät, jotka yhteiseksi hyväkseen haluavat ryhtyä hallituksen hyväksymiin pienehköihin järvenlaskuihin ja suonkuivatuksiin, voisivat anomuksesta saada korotonta tai olosuhteista riippuen halpakorkoista lainaa näiden töiden toteuttamiseen. Tällöin ne voisivat myös saada maksutonta apua ehdotetulta, näihin hankkeisiin liittyviä tutkimuksia varten palkattavalta henkilökunnalta.

–––

Nämä ovat ne yleishyödylliset hankkeet, joille Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on katsonut tarpeelliseksi pyytää maan säätyjen anteliasta osallistumista. Hänen Majesteettinsa jättää niiden tarpeellisuutta ja laajuutta koskevan harkinnan säätyjen isänmaallisen ja kypsän pohdinnan varaan.

Näiden uusien laajojen hankkeiden suuria kustannuksia ei voida kattaa valtion nykyisillä varoilla. Tästä on säädyillä ollut tilaisuus vakuuttua perehtymällä julkistettuun Yleiskatsaukseen valtiontalouden tilasta 1860 ja vuosien 1862 ja 1863 tulo- ja menoarvioihin sekä erityisiin julkaisuihin, joissa käsitellään valtiontalouden tulosta siirryttäessä tilivuodesta toiseen viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen tuottaa tässä todellista tyydytystä se, että ei ole tarpeen kehottaa maan kokoontuvia säätyjä täyttämään mitään nykyistä valtion varojen vajausta. Päinvastoin voidaan säädyille luottavaisesti sanoa, että valtion nykyiset tulot riittävät vastaisuudessakin kattamaan juoksevat menot, kunhan vain noudatetaan viisasta taloudenpitoa. Ja kuten tähänkin asti, on myös mahdollista kustantaa niitä vähemmän perusteellisia hankkeita maan asukkaiden sivistyksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi, joista jokaisen hallituksen on huolehdittava ja joista Suomella on Hänen Keisarillisen Majesteettinsa tähänastiselta hallituskaudelta näyttää esimerkkejä, jotka eivät ole aivan vähälukuiset eivätkä vähäpätöiset.

Tämä valtiontalouden tila on sitäkin ilahduttavampi, kun maata ovat tuona aikana koetelleet sota ja ankarat kadot, jotka ovat vaatineet suuria ylimääräisiä menoja. Sotavuosina 1854–55 valtion tulot vähenivät enemmän kuin 1 ½ miljoonalla hopearuplalla, ja myös välttämättömiksi käyneet sotakustannukset oli katettava lähes [tyhjä tila] miljoonalla ruplalla. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, joka ei halunnut rasittaa suomalaisia alamaisiaan millään sotaverolla näitten tarpeitten täyttämiseksi, antoi sen sijaan ottaa tarkoitusta varten kotimaisen irtisanottavan 1 850 000 ruplan lainan, joka nyttemmin on muunnettu ei-irtisanottavaksi ulkomaanlainaksi. Niin ikään on Hänen Majesteettinsa käskystä otettu ulkomaanlaina, nimellisarvoltaan 2 ½ miljoonaa rup­laa, ja kotimainen ½ miljoonan laina rautatien rakentamiseksi Helsingistä Hämeenlinnaan. Näiden lainojen korot ja kuoletukset katetaan aina vastaisuudessakin valtion käsillä olevista varoista, kuten oheinen Katsaus valtion­velan määrään ja sen kuoletustapaan (G) lähemmin osoittaa. Sekä ruotusotaväen uudelleen käyttöön ottamisen johdosta perustettuun Sotaväen rahastoon, että kustannuksiin, jotka koituvat rautatiestä ja sen ensimmäisen vuoden liikenteestä, jota ei vielä ole voitu kattaa tuloilla, on valtio myös antanut merkittävän lisäyksen. Samanaikaisesti on annettu vuosien 1857 ja 1862 ankarien katojen vuoksi hätää kärsivälle rahvaalle tukea, osittain korottomina lainoina, osittain lahjoina kunnille köyhemmän väestön elät­tämiseksi työllä. Viimeksi mainitussa tarkoituksessa on myös myönnetty lisää määrärahoja, sen lisäksi että näitä määrärahoja on korotettu tästä riippumatta. Vuotuisia määrärahoja kaikenlaisille oppilaitoksille on vuosien 1856 ja 1863 välillä merkittävästi lisätty. Samoin on vähentynyt rahan arvo tehnyt välttämättömäksi nostaa virkamiesten osittain jo ennestään riittämättömiä palkkoja.

Kaikkien näiden ja muiden, osittain uusien ja osittain lisääntyneiden menojen kattaminen on ollut mahdollista siksi, että valtion epäsuorat tulot ovat vastaavasti kasvaneet, varsinkin tuontitullit. Jossain määrin on tämä tuonnin lisääntyminen saattanut aiheutua Venäjän armeijan maassa oleskelusta johtuneesta runsaammasta rahan saatavuudesta sodan aikana ja rautatien rakentamista varten otetusta ulkomaanlainasta. Mutta pääasiassa on tuonnin kasvaneen arvon katsottava todistavan väestön hyvinvoinnin kasvusta. Todiste tästä on sekin, että välittömät verot, sodasta ja kadosta huolimatta, on saatu kerätyksi täysin vaivatta, niin että niiden vuotuiset rästit ovat olleet hyvin vähäpätöiset. Niinikään ovat aikanaan yleiset pakkohuutokaupat kruununrästien rahastamiseksi lähes kadonneet. Maan sellainen tila kehottaa kiitollisuuteen Kaitselmusta kohtaan, ja sitä tarkoittaen on myös Hänen Keisarillinen Majesteettinsa niin mieluusti kutsunut koolle säädyt, tarvitsematta pyytää niiltä lisäystä kattamaan juoksevia valtion menoja, jotka ovat, kuten tässä on todettu, viime vuosina merkittävästi kasvaneet. Hänen Majesteettinsa on myös vakuuttunut siitä, että säädyt pitävät sellaista valtiontalouden tilaa itseään tyydyttävänä ja katsovat kohtuulliseksi, että myönnetään myös uusia määrärahoja ehdotettuja uusia ja laajoja, sivistystä ja hyvinvointia edistäviä toimia varten.

Kun siis Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on päättänyt jättää säätyjen neuvoteltavaksi, miten ja millä tavalla voitaisiin järjestää varat edellä ehdotettuja kansakoululaitoksen, kulkulaitoksen, järvenlaskujen ja suonkuivatusten sekä majakoitten rakentamisen kustannuksia varten, jotka yhteensä ovat [tyhjä tila] markkaa, on Hänen Majesteettinsa, siltä varalta että säädyt päättäisivät välittömällä suostuntaverolla hankkia ainakin osan näistä kustannuksista, antanut laatia esityksen suostunta-asetukseksi (F), joka ohessa jätetään säätyjen käsiteltäväksi. Tämän esityksen tarkoitus on tehdä suostuntaverosta niin oikeudenmukainen ja helposti toteutettava kuin mahdollista, jakamalla se tulojen mukaan. Hänen Majesteettinsa on tällöin ottanut huomioon, että sellaisen veron pitäisi ensi sijassa tulla niiden yhteiskuntaluokkien maksettavaksi, jotka tähän asti ovat osallistuneet veroihin pienemmillä rahamäärillä. Maanviljelyksen harjoittajilta tulisi näin pyytää pienempi prosentti, ja Hänen Majesteettinsa on halunnut, että pienviljelijät vapautetaan tuloverosta kokonaan. Mutta koska maassa on vähän muita elinkeinonharjoittajia, ja pääomat ovat vähäisiä, seuraa tämän periaatteen noudattamisesta vääjäämättä se, että sellaisesta tuloverosta ei ole odotettavissa kovin suurta rahamäärää. Näin se tulee vastaamaan yllä lueteltuja tarpeita vain vähäpätöisessä määrin.

Mikäli säädyt kuitenkin ryhtyvät tähän suostuntaan, joko Hänen Majesteettinsa esittämässä muodossa tai muulta pohjalta, on Hänen Majesteettinsa tahto, että säädyt voivat päättää vapaasti, paitsi suostuntasäännön sanamuodosta, myös sen avulla saatavien varojen käytöstä, sekä että niiden hallinnasta esitetään säädyille selvitys seuraavilla valtiopäivillä. Nämä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa säädyille armollisesti myöntämät oikeudet tullaan myös aina vastaisuudessa säilyttämään.