Tornio 5.7.1842

Veli Janne! 

Etkö enää tunne kättä quid mirum! [tietysti!] – Runsaassa kahdessa ja puolessa vuodessa voi paljon muuttua. Mutta tunnethan Sinä sen.

Juuri äsken täältä lähti muuan nuori mies – nimeltään Forster – elävä uutislehti sellaisten ystävysten kesken, jotka eivät muuten näe toisiaan eivätkä kuule toisistaan. Hän saapui tänne Helsingistä varsin vähän aikaa sitten ja Inarista tänne vieläkin myöhemmin. Kummassakin paikassa hänen lähipiirinään olivat olleet ihmiset, jotka joskus ovat olleet meidänkin lähipiiriämme. Samana päivänä (23. helmikuuta 42), jona hän lähti Inarista matkalle etelää kohti, lähtivät myös Lönnrot ja M. Castrén sieltä pohjoisen suuntaan Kuolaan ja edelleen samojedien maahan. Nyt tämä Forster on kenties Tukholmassa, näkee Sinut silmästä silmään ja kertoo terveisiä paitsi muilta myös vanhalta tutulta Torniosta.

Silloin hän – toivottavasti – kertoo tavanneensa paitsi allekirjoittaneen myös hänen eukkonsa. Jos ensiksi mainitun toiveiden toteutuminen olisi yhtä varmaa kuin jälkimmäisen, saisit kesällä 43, missä maapallon kohdassa sitten oletkin, nähdä vaeltavan ritarin astuvan kynnyksellesi ja pyytävän yösijaa ainakin yhdeksi yöksi. Olen kuullut, että aiot keväällä palata Helsinkiin. Monet rehdit sydämet toivottavat Sinut varmasti tervetulleeksi sinne – mahdollisuuksiasi siellä ja suunnitelmiasi en tunne – varmaa on myös, että vaikka aseita ei ole käytetty niin ainakin muutamat raamit on lyöty kaulaan noille villipedoille, jotka oikeastaan kuuluisivat Suomen metsiin, mutta ovat soluttautuneet Helsinkiin kuten moniin muihinkin paikkoihin kiusaamaan niin ylioppilaita ja maistereita, ovatpa nämä dosentteja tai eivät, kuin monia muitakin kunniallisia ihmisiä. Olen iloinen siitä, että voit nyt palata, samoin kuin oman itseni puolesta siitä, että saan näin ollen kuulla Sinusta ainakin hieman useammin kuin tähän asti. En toki nytkään ole ollut täysin vailla uutisia Sinusta – kynäsi ja kirjapainojen toiminnan ansiosta – ja se on tietysti aivan toista kuin minun surkeat kirjelappuseni, mutta kapinallisella sydämellä on toki omat pitemmälle menevät vaatimuksensa. – Kiitoksia siitä, mitä lähetit minulle lankosi Essenin välityksellä! Muistin taikamerkit kertovat ilosta ja suruista; mutta kun ne yhtäältä viittaavat menneisyyteen, ne viittaavat toisaalta tulevaisuutta kohti. Tämä näky sisältää rauhaa ja sovinnollisuutta. – Minun ei tarvitse edes sanoa, että arvostan lahjaasi suuresti. –

Kevätaurinko olisi varmaankin jo sulattanut nämä kevättalven jääpuikot, mutta niiden onneksi päivien lämpö on tähän saakka ollut sangen niukkaa.

Ajanlaskun mittari almanakka, yhtä kylmä kuin seinällä aikaa näyttävä sukulaisensa, osoittaa, että olemme heinäkuun 2. päivässä, ja juhannuksen ohimenon tiedämme siitä, että rakkautemme Oulu ja Örnsköld ovat jälleen käyneet meitä tervehtimässä. Tällä kertaa ne kumpikaan eivät antaneen minulle mitään. Ei ystäviä, ei tuttavia. Jotakin tulijoilla oli kuitenkin mukanaan – H. Bergman Olsson toi Sinulta suulliset terveiset ja samalla kirjallisen – arviointisi ja kuvauksesi [kirjan Saksan-matkasta]. En ole vielä ehtinyt pitemmälle kuin mukanasi Düsseldorfiin asti. Vaimoni on ollut matkalla mukana. Hän on ollut kiinnostunut ja sanoi Sinun Reinin rantojen naisia koskevan huomautuksesi johdosta, että Sinä varmaankin katselet naissukupuolta kiinnostuneen harrastajan silmin, koska näet kaikkialla enimmäkseen kauniita naisia. Vakuutin hänelle, että olet mitä ritarillisimmin naisiin suhtautuva filosofi koko taipaleella Torniosta Düsseldorfiin. Sophieni ei ollut nyt aivan ensimmäistä kertaa Saksan maaperällä. Hän saapui 7. kesäkuuta sieltä ensimmäisen kerran mukanaan pieni tyttönen, joka on nyt nimeltään Hanna ja edistynyt jo niin pitkälle, että on pian kuukauden ikäinen. –

Odotan nyt tunti tunnilta pääjohtajaamme Haartmania. Minäkin yritän saada noin 1 vuoden virkavapauden voidakseni hoidattaa itseäni Griffenbergin kylpylässä, juoda vuohenmaitoa Apenniineilla ja imeäkseni loppuajan klassista viisautta Hahnemannin ohennusopin [homeopatian] mukaan.

Pikainen lähtökäsky pakottaa minut lopettamaan. Matkustan nyt pohjoiseen Utsjoelle.

Voi hyvin!

Carolus

Hra Bergman Olssonin lupauksen mukaisesti nämä rivit lähtevät nyt Tukholmaan – kunpa tapaisitte!

PS M. Castrén oli sangen pahoillaan siitä, ettei kirjakauppias, joka oli ottanut myytäväksi joitakin kappaleita hänen Kalevalan käännöstään, ole julkaissut sanomalehdissä ilmoitusta kirjasta eikä antanut mitään elonmerkkiä itsestään. Hän pyysi, että olisit ystävällinen ja tiedustelisit asiaa. En muista tarkasti, mutta luullakseni asiaa piti kysyä hra *Huldbergilta*.