Saima nro 7, 15.2.1844

Tietoka dokumentista

Tietoa
15.2.1844
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Ulkomailta

Dublin. O'Connellin oikeusjuttu on otettu uudelleen käsiteltäväksi, mutta sen kehittymisestä ei ole vielä kerrottu mitään.

Tukholma. Tieto iäkkään Kuninkaan [Kaarle XIV Juhana] sairaudesta on osoittautunut oikeaksi. – Ruotsin Akatemia näyttää kärsivän jonkinmoisista vanhuuden vaivoista. Sen juhlapäivän viettoon, jota oli lykätty tammikuun 15. päivään saakka, osallistui vain viisi jäsentä, niin että vastikään valitun professori Fahlcrantzin saattoi olla vaikeata tajuta olevansa yksi kahdeksastatoista. Akatemia on saanut jo kauan säästellä suurinta palkintoaan, sillä maan kirjailijoiden parempaa osaa ei juuri imartele kirjallisuustietäjien areiopagin [tuomioistuin antiikin Ateenassa] virallinen suosionosoitus. Vain jotkut aloittelijat panevat taskuunsa toisen palkinnon, jonka saamiseen ei tarvita riimittelyn taitoa eikä yleensä järjen hiventäkään. Palkittujen tekstien laadun osoittaa jo se, että juhlallisessa tilaisuudessa niistä esitetään vain vähäisiä katkelmia ja jo nekin tuntuvat yleisön mielestä liian pitkiltä. Ainoastaan väsymätön Franzén antaa muistopuheillaan loistoa kokoontumiselle. Mutta miten edes hän pystyy vuodesta vuoteen ylistämään jonkun tuntemattoman suuruuden mainetta? Täksi kerraksi hän oli kirjoittanut puheen valtaneuvos Rudensköldin muiston kunnioittamiseksi. Ja mitäpä kirjallinen maailma tietää tästä miehestä? – Vastaanotetuista 22 kilpakirjoituksesta kaksi sai toisen palkinnon. Niiden vielä tuntemattomilla kirjoittajilla on siis valtuutus lukea itsensä Ruotsin nuorten runoilijoiden joukkoon. Älköön heidän nuoruutensa pidentykö ikuiseksi niin kuin monien heidän edeltäjiensä!

 

–––––––––––––––

Helsingfors Tidningar puuttuu erääseen todella käsittelemisen arvoiseen asiaan. On pitkään ollut tiedossa, että Ruotsi perii kaikista Suomesta tuotavista ruotsinkielisistä painotuotteista 33 1/3 prosentin tullin. Vain ”makulatuurin” nimellä kulkeva tavara – joka useimmiten ei sen enempään pyrikään – voi välttää tämän suosionosoituksen. Se on asetettu suomalaisille kirjapainotuotteille täällä otettujen ruotsalaisten teosten jälkipainosten vuoksi. Ruotsissa on myös painettu Runebergin teoksia, mutta Suomen hallitus on vain valistuneesti kieltänyt jälkipainokset eikä ole pyrkinyt kostamaan ruotsalaisten epähumaania käytöstä.

Nyt Helsingfors Tidningar kertoo, että suomalaisista sanomalehdistä kannetaan Ruotsissa yli 100 prosentin tulli. Emme kuitenkaan usko, että tämä on syynä niiden vähäiseen menekkiin Ruotsissa, sillä mitä niillä siellä tehtäisiin? – Joka tapauksessa tällainen käytös osoittaa suurta halveksuntaa. Ja miksi suomalainen kirjallisuus sietää tällaista nöyryytystä? Vain siksi, ettei se ole suomalaista. Ja kenen syytä tällainen kiusanteko on? Sen, joka on tehnyt Suomen kirjallisuuden siksi mitä se on, turhanpäiväiseksi, nollan arvoiseksi. Näin käy aina ja näin tullaan aina palkitsemaan kansakunta, joka uhraa oman kielensä ja sen myötä oman kansallisuutensa. Ja kuka voisi väittää, ettei tämä palkkio olisi oikeudenmukainen?

 

Kuopio

Saiman Porin-kirjeenvaihtajalle,

Hyvät herrat tai hyvät naiset! – Saiman on nimittäin mahdotonta tietää, mitä lahjoja luonto on sen kirjeenvaihtajille suonut. – Mutta yhtä hyvin: Hyvät herrat! Te ja koko maailma teidän kanssanne taidatte uskoa, että täällä Kuopiossa eletään ellei säkkiin niin ainakin tuhkaan pukeutuneina. Mutta tässä te ja maailma olette aivan väärässä. Me emme tosin kuuluta tyytyväisyyttämme julki sanomalehdissä – huomatkaa, että meillä on niitä kaksi – niin kuin Helsingissä, Turussa ja suurkaupunki Porvoossa tehdään. Mutta vakuutan teille, että meillä on kahdettoista yleiset juhlat talvessa niin kuin missä tahansa mainituista kaupungeista ja mitä iloon tulee, niin sitä meillä taitaa olla vähän enemmänkin. Eikä se ilo silti ole yhtä hataralla pohjalla kuin Porvoossa, ”eräänlaisen nesteen” varassa. Näkisittepä, hyvät herrat ja naiset, minkälainen kotiljonki meillä on, ja kuulisittepa, mikä ilo ja riemu täyttää salin tanssien välillä. Meillä kukaan ei nimittäin häpeä nauraa. Mitä muuhun tulee, niin voinette suoda anteeksi sen, etteivät naistemme kädet enää puuhaile hetuloiden kanssa – ne harrastivat sitä vuosi sitten. En myöskään usko, että meillä koskaan, Porin esimerkistä huolimatta, järjestettäisiin eri juhlia naisille ja miehille. Kaukana siitä! Edes kolmilla yleisillä uudenvuodenpäivällisillä, – ”sillä myös meillä on uusi vuosi” – meiltä ei ole puuttunut naisten innostavaa ja hienostuttavaa seuraa. Jos kerron teille vielä, että kolme päivää sitten meillä oli juhla läänin kuvernöörille ja hänen perheelleen ja eilen toinen, kaupungin nuorten miesten järjestämä juhla, puhumattakaan sitten kaikista jouluun ja uuteen vuoteen liittyvistä yksityisistä huveista, niin saatte kohteliaasti myöntää, että aika hyvin täällä 63. leveysasteella menee.

Kysytte nyt, hyvät herrat, miksi olen osoittanut teille tämän tilastoni Kuopion talvisesta huvielämästä. Siksi, ja vain siksi, että asia näyttää teitä kiinnostavan, ynnä lisäksi puhtaasta historian tutkimisen rakkaudesta. Toivon nimittäin, että te vuodenvaihteessa vahvistatte puheet kirjallisen tuotteliaisuuden lisääntymisestä rakkaassa isänmaassamme esittämällä asiaa koskevan tilaston koko maasta. Uskallan vakuuttaa, että kolmensadan vuoden päästä Suomen historian tutkijat, jos he vain tutkivat tätä aikaa – ja miksipä eivät tutkisi – saavat tästä kirjoituksestani todellisen makupalan kuusiosaiseen akateemiseen väitöskirjaan. Ja mitä väliä sitten enää on sillä, löytävätkö he kirjoittajan nimeä, kysyy arvoisien herrojen tai naisten

nöyrin palvelija

 

[nro 8, 15.2.1844]

PS Porin kirjeenvaihtajallemme. – Mitäs luulette seuranneen viimeisistä juhlistamme, toissapäiväisistä, jotka olivat jo neljännettoista – Te arvaatte: väsymystä, yskää, nuhaa – kaukana siitä, jotain aivan muuta – kihlaus, hyvät herrat, kihlaus! Paria muutakin ollaan juuri puuhaamassa. Mutta niistä ei puhuta. Tämä jää meidän keskeiseksi asiaksi. Tehän olette mies – tai hienotunteinen nainen.

 

Näpäys

Koska meiltä on kysytty todisteita, lainaamme seuraavan otteen Helsingfors Tidningarista 1/1844.

”Uskonto tarjoaa kaikille yhteiskuntaluokille pettämättömän terveysjuoman näihin siveellisiin taudinsiemeniin. Jos se on yhteiskunnan ylemmistä ja varakkaammista kerroksista kadonnut, niin niissä kuitenkin huolehditaan sivistyneen kansalaisen kasvattamisesta säädyllisyyden rajoissa. Mutta yhteiskunnan alemmissa ja köyhemmissä piireissä asia ei ole näin. Siellä ei rappiolla ole naamiota silloin kun henkinen on kuollut. Siellä pahetta ei hillitse mikään eikä siellä kunnioiteta mitään lakeja. Varttunut polvi saastuttaa kasvavan, joka kerran tulee voittamaan edeltäjänsä. Näin pahe kylvää siemenensä jo viattomaan lapsensydämeen ja ruokkii näin matoa, joka tulee tuhoamaan sen rauhan.”

Näistä mielipiteistä emme ole sanoneet mitään. Mutta kysymme: ovatko ne rationalismia vai eivät? Mille yhteiskuntaluokalle uskonto niiden mukaan on erityisen välttämätön? – Kysymme tätä, koska H. T. on noussut varoittamaan Maamiehen Ystävän rationalismista. Ainoa, mistä vielä voi syntyä epäilystä, ovat sairauden siveelliset siemenet.

 

–––––––––––––––

Morgonbladetin julkaisija on toivonut, että Saimassa julkaistaisiin alle painettu ilmoitus. Emme täytä tätä toivetta pelkästään tehdäksemme kiitollisina vastapalveluksen, jonka olisimme mielihyvin tehneet useille muillekin lehdille, joiden palstoilta Saiman tilausilmoitus on ollut luettavissa, vaan myös vakuuttuneina siitä, että tässä ilmoituksessa tarjotaan maan parhaiten toimitettua sanomalehteä. Emme rohkene ratkaista, onko suuri lukeva yleisö tästä asiasta kanssamme samaa mieltä. Lukijain maku vaatii nimittäin usein pikemminkin roskaa kuin vakavaa asiaa. Ja ensiksi mainittua tavaraa toki riittää maan sanomalehtikirjallisuudessa. Toivomme kuitenkin, että jälkimmäinenkin aineisto löytää yleisönsä, ja tämä yleisö varmasti hyväksyy esittämämme arvioinnin ja tunnustaa erityisesti, että Morgonbladet on todellakin todistanut edistävänsä ”suomalaisia tarkoituksia”, joista muiden kuullaan puhuvan.

 

 

Vertailu

Alkuperäinen